Meidän kesähuone

Eli parveke, joka tosin odottaa lasitusta... Ehkä sitten joskus!

Entiset asukkaat olivat jättäneet parvekkeelle pari mattoa, jotka kannoimme keväällä roskiin. Ne olivat jo melko törkyisiä ja tiedossa oli hieman parempi ratkaisu, sillä isä oli luvannut tuoda heiltä ylimääräiset laudat meidän parvekkeelle. Samalla keittiössä hieman ylimääräisenä pyörinyt penkki tuotiin pihalle (vaikka kissat saattoivatkin aavistuksen ottaa nokkiinsa, sillä kumpikin tykkäsi nukkua penkillä selkä lämmintä patteria vasten).

Kuvissa näkyvä peite on myös vanhemmilta saatu. Äiti on ommellut pojille alustan jostain peitosta, joka on ollut menossa roskiin ja kannoimme sen lopulta tänne. Mukavampihan tuossa on makoilla kuin pelkällä puulla - kuten kuvista näkee ;)

Jokainen elukka tykkää olla parvekkeella hyvinä päivinä, vaikka niitä ei voikaan jättää sinne ilman valvontaa. Meillä ei tosiaan ole lasitusta ja vaikka kissat eivät ole osoittaneet mielenkiintoa kaiteelle hyppimiseen, emme kuitenkaan halua ottaa sitä riskiä, että ne joskus kokeilisivat ja tipahtaisivat alas. Asumme kuitenkin kolmannessa kerroksessa ja vaikka pudotuksesta selviäisikin ilman minkäänlaista vahinkoa, ei ainakaan emännän sydän kestäisi moista yllätystä; puhumattakaan sitten siitä etsimisestä, jos kissat ehtisivät pihaa kauemmas. Parvekkeen ovea ei siis pidetä auki ilman, että siellä on joku kaksijalkainen vahtina. Akukin tarvitsee vahtia lähinnä siihen, ettei se grillaa itseään auringossa liian pitkään ja muistaa käydä myös varjossa välillä viilentymässä ja juomassa. Se on auringon suhteen aavistuksen tomppeli ja sinnittelee kyllä viimeiseen asti lämmössä sen kerran, kun sitä on tarjolla. Rokilla on sen verran vauhti päällä, ettei se ehdi kauan aikaa maata samassa paikassa!

Pikku piknik kesän kunniaksi

Kävimme toukokuun lopulla poikien kanssa myös piknikillä nauttimassa auringosta ja lämmöstä. Eväinä meillä oli veden lisäksi koirille kuivanappuloita ja pari puruluuta sekä ihmisille tylsästi vain viinirypäleitä. Pojat saivat kätevästi iltaruoan ja joutuivat hieman tekemäänkin jotain ruoan eteen, kun niitä nakeltiin pitkin nurmea ja välillä piti käskystäkin tehdä jotain, ennen kuin sai nappuloita. Ruoka näytti maistuvan tällä tekniikalla paremmin kuin tylsästi ruokakiposta annettuna, vaikka loppua kohden mielenkiinto laantuikin aavistuksen ja isännän piti mennä auttamaan koiria näyttämällä, minne se ruoka nyt olikaan tipahtanut.

Näyttääpä Aku oudon luisevalta tässä kuvassa :D

Välillä piti vähän selvitellä solmujakin...

"Nakkaa jo!"

Nättejä tyttökoiriakin kulki ohi... :)

Kissakaksikon touhuilut

Millasta ja Misusta on tässä kuukausien aikana kehkeytynyt jonkinlaiset kissakaverit, vaikka viimeksi eilen Millalla kärähtikin hermot nuoremman pomppimiseen ja sitä piti läksyttää läppäämällä tassulla pari kertaa otsaan. Joku aika sitten emäntä kuitenkin pääsi todistamaan myös pientä leikkimistä, kun tytöt säikyttelivät toisiaan hyppäämällä piilosta esiin ja juoksivat pitkin kämppää! Tämän kirjoituksen kuvat ovat kuitenkin rauhallisempia.

"Milla oikeesti... et nää mahu tänne."

Yksi Millan suosikkipiilopaikoista, kahvipakkauksista tehty kassi, oli taas muutama viikko sitten esillä. Kassiin oli lähes koko ajan jonoa ja jompikumpi kissoista siellä majailikin, parhaimmillaan yrittivät kumpikin mahtua yhtäaikaa (mikä ei tietenkään Millalle sopinut). Tytöt joutuivat lopulta luopumaan tästä paikasta, sillä hyvin karvoitettu kassi nostettiin takaisin piiloon. Millasta on kuitenkin tullut taas erityisen huomionkipeä ja vaikka nukummekin öisin makuuhuoneen ovi kiinni, jolloin kissat ovat yleensä muualla asunnossa ja koirat sängyssä nukkumassa, on vanha rouva toisinaan onnistunut livahtamaan makuuhuoneeseen kenenkään huomaamatta. Aamulla herätessä onkin ollut tungosta, kun pojat nukkuvat jaloissa ja kissa on itsevarmasti asettunut jomman kumman tyynyn päälle. Emännän tyyny on toistaiseksi näyttänyt olevan kivempi paikka, koska isäntä nakkaa kissan varmasti muualle, mikäli sattuu heräämään tyynyvarkaan vierailuun ;)

Tänään Milla löysi myös sellaisen piilopaikan, josta isä varoitti jo aikaisemmin: pesukoneen. Luukku oli auki, sillä eilen illalla pestiin pyykkiä ja Milla oli sitten pujahtanut sinne nukkumaan. Onneksi hoksasin kissan tassut siellä eikä se unohtunut suljetun luukun taakse. Pitääkin olla tästä lähtien tarkkana, ettei sinne kumpikaan livahda huomaamatta!

Meidän lenkkimaastoja

Pöö! Pitkästä aikaa, meidän vappu näytti venähtäneen melko hurjaksi ;) Toukokuu oli melko hektistä välillä, kun koulun päättyminen kaikkine tehtävineen ja tentteineen vei oman aikansa ja loppukuu meni reissatessa. Ensimmäinen työviikkokin on jo takana, joten tässä tohinassa ei ole ikävä kyllä jaksanut päivitellä blogia.

Toukokuulta löytyy kuitenkin useita lenkkikuvia niistä reiteistä, joilla yleensä käydään kävelemässä. Kuvissa pojilla on vielä fleecepuvut päällä, mutta muistaakseni kyseessä on juuri se lenkki, jonka lopuksi kaikille tuli kuuma ja vaatetta oli selkeästi liikaa... Nykyään puvut on kuitenkin työnnetty jo kaappiin odottamaan syksyn viileitä ilmoja (joita ei ole aivan vielä ikävä!). Viime päivinähän riesana on kuitenkin ollut läkähdyttävä kuumuus, joka on saanut jopa nämä karvattomat koirat kulkemaan kieli pitkällä ja melko verkkaisesti - iltojen viileydessä kimpussa taas on ollut kamala kasa sisukkaita sääskiä. Ikinä ei ole mikään hyvin... :)

Yllä hieman tuoreempaa lenkkikuvaa toukokuun lopulta, kun kesä humpsahti yllättäen. Kuten kuvista näkee, Akukin on jo tottunut hienosti fleksiin! Nyt sekin uskaltaa kirmailla vapaammin ja nauttia siitä, että on enemmän tilaa. Alla sen sijaan todistusaineistoa siitä, että emäntä on pitänyt käärmettä kädessä (parikin kertaa!). Isäntä sen sijaan piti vain sen pari sekuntia ennen kuin kauhu yltyi liian kovaksi ;)

Kyseinen hurmuri on kuningaspyton Loki, joka asustelee emännän siskon luona (rottien ja hämähäkkien kanssa). Alkujärkytyksen jälkeen kyseessä olikin symppis tyyppi, jollaista ei tosin silti tulla ikinä näkemään meidän asunnossa vakituisena asujana ;) Me pysytään näissä nelijalkaisissa.