Pari joululahjaa testikäytössä

Poikien (ja tyttöjen) leluvarastot kasvoivat jouluna muutamallakin uudella lelulla, mutta keskitytään nyt sekä kissoille että pienille koirille soveltuvaan aktivointileluun ja yllätyslahjaan, joka raivasi tiensä ehdottomasti Rokin suosikkileluksi.

Ensin kissojen mielipide, sillä niille aktivointilelu oli pääasiassa ostettu (ja etenkin Misulle, kun siltä energiaa löytyy enemmän):

Kuvin kuvista näkee, kissojen vastaanotto oli aivan huikea. Milla ei jaksanut käyttää silmiään auki kuin hetken, ennen kuin jatkoi huokaisten unia. Misu sentään katseli ihmehärveliä hetken aikaa, mutta päätti sitten selkeästi, että aivan turha höpötyshän se on. Jos nyt aivan rehellisiä ollaan, niin jotakin tämän tapaista reaktiota kissoilta odotinkin, joten siksi lelu hommattiin myös koiria ajatellen. Kissojenhan mielestä parhaimpia leluja ovat kaikki paperiroskat, hiuspinnit, kynät, kynsilakkapullot...

Pojat sen sijaan ottivat lahjan paljon suuremmalla mielenkiinnolla vastaan. Täytin lelun kissanraksuilla (kun koirien muroja ei enää juurikaan ole ja kaikki herkut olivat liian isoja), mikä näytti passaavan pojille erityisen hyvin.

Lelun keskellä on pari reikää, joista pudotetaan herkkuja sisälle ja ne sitten pyörivät sivuissa olevista rei'istä ulos, kun lelua tarpeeksi kauan heiluttelee ja heittelee. Edelliseen aktivointileluun eli siihen pulloon verrattuna tämä on naapuriystävällisempi äänensä puolesta, sillä tämä ei kolise lainkaan niin paljoa osuessaan lattiaan. Sen lisäksi tämä ei aiheuta turhautumista pojissa, joten Rokki ei aloita itkukonserttia eikä Aku äristen heittele sitä seiniä pitkin.

Tämä ostos oli siis paljon parempi kuin se aikaisempi aktivointilelu! Toisaalta tästä saattaa tulla muutaman kerran jälkeen aavistuksen tylsä, sillä pojat tajusivat idean melko nopeasti. Tai no Aku tajusi ja Rokki tapansa mukaan apinoi isoveljeä sen verran, että osasi itsekin kohta läiskiä tassulla vauhtia ja kiepsauttaa lelun kuonolla väärin päin, jotta herkkuja sateli matolle. Siinä vaiheessa kun herkut oli loppu ja Rokki tajusi napata lelun suuhunsa hypätäkseen sen kanssa sohvalle, nappasin lelun parempaan talteen. Rokin tuntien se olisi kohta purtu palasiksi... :)

Kissat eivät siis lelusta - ainakaan vielä - innostuneet millään tavalla, mutta koirien mielestä lelu oli tosi hauska. Ne jaksoivat kahdestaan ihmetellä sitä kauan aikaa, kunnes Akun mielenkiinto loppui herkkujen loputtua ja Rokki yritti tosiaan aloittaa pitkäjänteisen urakan pureskella lelu palasiksi.

Lahjoista paras on kuitenkin isäni entinen nahkahanska! Rokki on alusta asti retuuttanut sitä jatkuvasti, yrittää välillä piilottaa sitä, hieman maistelee (suurentaa, jotta isompikin käsi mahtuisi?) ja toisinaan nukkuukin hanskan vieressä. Akukin on välillä sillä leikkinyt, mutta pääasiassa Rokki näyttää olevan sitä mieltä, että lelu on hänen ja sillä eivät muut leiki. Kovin pahoja erimielisyyksiä ei ole onneksi tullut, mutta tämä lelu on selkeästi mennyt kaikkien muiden kivojen juttujen ohi. Niilläkin voi tietenkin vielä välillä leikkiä, mutta eivät millään voita tutun ihmisen entistä hanskaa! Homma näyttää menevän niin, että parhaat lelut ovat niitä ilmaisia - oli sitten kyseessä koira tai kissa :)

Ole järkevä

Ole järkevä. Mieti mistä lemmikkisi ostat - oli kyseessä mikä laji tahansa.

Tassujen tahdissa.

Pari vilukoiraa

Onneksi tästä pienestä saamattomuudesta on välillä jotain hyötyäkin, sillä pakkanen yllätti meidät aika hyvin, mutta en ollut ehtinyt trimmata Rokkia. Asteet ovat huidelleet pääasiassa -17 asteen tienoilla, mutta -20 asteen rajakin on mennyt rikki ja etenkin Akua tympii moiset lukemat. Tassuja palelsi pari ekaa päivää, mutta nyt lyhyet lenkit sujuvat ilman konkkaamista, vaikka pappa ei niistä selvästi pidäkään. Aina lenkin alussa Aku on tosi hidas ja seuraa perässä haluttomasti, mutta kun se hoksaa tien kääntyvän taas kotia kohti, niin johan löytyy pojasta vauhtia kuin hyvästäkin vetokoirasta... :) Lenkit on siis pidetty lyhyinä kummankin koiran (ja taluttajan...) takia, sillä melkoisesta turkistaan huolimatta Rokkiakin selkeästi viluttaa välillä. Pääasiassa se on kuitenkin ulkona edelleen yli-innokas vipeltäjä, joka ei tiedä, mitä hajua ehtisi nuuskutella paria sekuntia kauempaa vaan seilaa ees ja taas välillä liiankin vauhdilla.

Näiden pakkasten aikana meillä on luotettu kerrospukeutumiseen. Etenkin Rokin vaatetus on välillä herättänyt ohikulkijoissa pientä hilpeyttä ja värikäs kerrasto saa ihmiset olettamaan vain entistä useammin, että Rokki on tyttö. Onhan sitä muutenkin veikattu isomman Akun rinnalla tytöksi, johtuen siitä kokoerosta ja ehkä valkoisesta väristäkin.

Selkeästi vaatteet päällä poseeraminen on poikien lempihommaa, varsinkin kun emännän ketale ei tajua edes herkkuja antaa palkaksi :D

Millakin on käynyt talvea ihmettelemässä parvekkeella pari kertaa, kun siihen on pieni tilaisuus tullut. Kovin kauaa sekään ei ole kuitenkaan pakkasessa viihtynyt, vaan on hyvin nopeasti loikannut korvat luimussa ja turkki pöyheänä penkille kasaan, ennen kuin on päässyt häntä suorana juosten sisälle lämpimään. Lempipaikkana öisin toimii edelleen emännän tyyny - sitä parempi paikka, mitä pienemmän osan emäntä saa. Tai jos sattuu osumaan hiusten päälle. Misu ei ole edes parvekkeelle uskaltanut, vaan sen suosikkipaikkana on pysynyt edelleen patteri.

Parin päivän sisään on toivottavasti luvassa vähän kuvia ja testikokemuksia siitä joululahjaksi saadusta aktivointilelusta kuin myös kuvia (yllättäen!) Rokin lempparilahjasta. Sen lisäksi meillä on näillä näkymin ensi viikolla alkamassa remontti, josta toivottavasti tiedotetaan ajoissa, että saadaan suunniteltua päiviä niin, ettei elukoiden tarvitse olla yksin remonttimiesten kanssa - tai ehkä enemmänkin niin, ettei niiden työntekijöiden tarvitse olla yksin näiden kanssa...

Meidän joulu, uusi vuosi ja ylikasvanut puuteripentu...

Otettiinpa sitten näköjään joulu ja uusi vuosi oikein kunnolla rennosti ja unohdettiin blogi tyystin. Onneksi kamerakin oli blogin kanssa pääasiassa tauolla, joten kuviakaan ei ole paljoa eli kaksi juhlaa saadaan varmasti mainiosti mahdutettua samaan postaukseen ;)

Jouluksi meille tuli jo aikaisemmin blogissakin vieraillut Surku-borzoi emäntänsä kanssa. Lokakuussa Surkun ja poikien yhteisolo ei ollut kovin kehuttavaa, eikä nytkään erityisemmin uusia ystäviä saatu. Pidemmän visiitin aikana pojat tietenkin tottuivat jättiläiseen hieman paremmin kuin viime kerralla eikä jatkuvasti tarvinut enää jännittää, mutta kumpikin pojista kyllä ilmoitti, jos välimatka oli liian pitkän aikaa liian lyhyt. Pääsimme silti todistamaan Rokin ja Surkun leikkimistä siskoni kanssa! Vaikka touhu ei kestänyt muutamaa sekuntia kauempaa (sillä Rokki säikähti innoissaan hyppivää venäjänvinttikoiraa ja pakeni pöydän alle), niin ne ihan oikeasti ajattivat toisiaan ja säntäilivät hetken - ja Rokkikin vaikutti jopa tykkäävän touhusta!

Koska  meillä kerrankin oli vieraileva tähti, niin annetaan Surkun varastaa areena. Ja koska nämä kuvat Tornion vierailusta ennen jouluaattoa ovat aikalailla ainoat, joita pitkään aikaan otimme :D

Tällainen hidas eukko ei pysynyt vinttikoiran perässä, mutta pääasiahan onkin, että koiralla oli kivaa! Ei hienot ja tarkat kuvat ole siinä sivussa niin tärkeitä.

Jouluaattona ja -päivänä lähdimme kissoja lukuunottamatta vanhempien luo joulua viettämään. Pojat pääsivät taas pitkille lenkeille isäni kanssa, herkuttelivat hieman ja retuuttivat isän vanhaa nahkahanskaa. Aattoiltana kotona avattiin myös eläinten lahjat: koirat saivat narulelun, vinkuvan pehmolelun (jolla leikitään vain ihmisten kanssa, ettei kukaan ehdi kaivaa siitä täytteitä ulos...) ja erityisesti Rokkia silmällä pitäen ostin pennuille suunnatun purulelun, jotta se pääsisi pureksimaan ennemmin sellaista kuin repimään naruleluja rikki. Niinhän siinä kuitenkin kävi, ettei se pureskeluun tarkoitettu osa ollut yhtään hauska, vaan lelua on paljon kivempi nakertaa nimenomaan siitä narukohdasta. Kissat saivat kissanmintulla höystetyn pikkumadon, jota Misu hieman ihmetteli ja josta Milla innostui aivan täysin. Emäntä sai kädet täyteen naarmuja, kun yritti liittyä leikkiin mukaan nakkaamalla lelua välillä. Opinpa olemaan puuttumatta muiden leikkeihin :D Kissat saivat myös aktivointilelun, jonka sanottiin soveltuvan myös pienille koirille. Siitä tulee toivottavasti juttua blogiin myöhemmin.

Ennen uutta vuotta Surku lähti takaisin kotiin emäntänsä kanssa ja me rauhoituimme uuden vuoden viettoon. Milla on aikoinaan pelännyt raketteja, mutta viime vuosina sekin on ollut rauhallinen eikä ole paukkeesta välittänyt. Muutenkin uusi vuosi sujui rauhallisissa merkeissä kotona ja viimeistään vieraiden käydessä visiitillä ei poikiakaan enää kiinnostanut ajottainen pauke pätkääkään, kun oli niin kamalasti rapsuttelijoita!

Ennen vuodenvaihdetta ajelin Rokin naaman, sillä karvat näyttivät välillä eksyvän jo silmiin asti. Muuta kroppaa en sitten ajellutkaan, joten tällä hetkellä poika muistuttaa aavistuksen ylikasvanutta puuteripentua...

Todennäköisesti kroppakin ajellaan ennen kevättä, sillä siihen mennessä tuosta ehtisi kasvaa jo melkoinen karvakasa eivätkä pakkasetkaan taida aivan vielä ehtiä nakua kiinanharjakoiraa liiemmin kiusaamaan. Ei ainakaan tällaista tapausta, joka vipeltää ulkona niin kamalaa vauhtia, ettei siinä heti kylmä tule! Sen lisäksi korviakin pitää taas keventää, kun unien jälkeen ne eivät tahdo jaksaa nousta reippaasti ylös... :)