Tytöt, syömään!

Remontin myötä meidän keittiö uudistui aikalailla kokonaan, jolloin kissojen ruokapaikkakin vaihtui. Meillä kissat siis syövät keittiön tasolla, joskin mahdollisuuksien mukaan kaukana hellasta ja ylipäänsäkin niin, ettei kissankarvoja löytyisi sitten meidänkin ruoasta... Vaikka eihän niiltä voi aina välttyä, kun kissoja kerran löytyy. Ennen Akun tuloa Milla söi normaalisti lattialla, mutta ahneen harjispennun myötä ruokakipot nostettiin tiskipöydän nurkkaan. Yritimme kyllä aluksi opettaa Akulle, ettei niihin kissanruokiin saa koskea, mutta parin murokulhollisen jälkeen luovutimme ja siirryimme varmempaan ratkaisuun. Edellisessä asunnossani Milla söikin sitten keittiönpöydältä, koska yksiössä ei juuri ollut tasoja kupeille ja toisaalta keittiönpöytää ei sen varsinaisessa tarkoituksessa käytettykään. Nykyisin kissoilla ei ole pöydälle enää asiaa, joku roti sentään ;)

Ruokapaikan muutos ihmetytti kissoja aluksi ja ensimmäisinä kertoina Misu juoksikin noiden rojujen taakse odottamaan ruokaansa. Toiveissa olisi, että sitten kun asumme omakotitalossa ja tilaa on enemmän, ei kissojenkaan ruokakuppeja tarvitsisi pitää keittiössä tasoilla, vaan ne saisi jonnekin ihan oikeasti lattialle. Ja sekä kissojen että koirien kuppien alle täytyisi ostaa alustat, sillä etenkin porukan nuorimmaiset tuntuvat olevan kovia sotkemaan ruoalla.

Ruoka on parasta kaverin kanssa syötynä... ;)

Ja kuten kuvista näkee, Millan ruokakuppeina on toiminut jo monta vuotta Oltermannin muoviset juustokannet. Kulkevat kätevästi reissuissa mukana ja helppo pitää puhtaana!

Remonttikoirat ja reissukissat

Meillä oli pari viikkoa sitten viikon mittainen remontti, jonka seurauksena kämppä oli kaaoksessa. Milla ja Misu haettiin sunnuntai-iltana hoitoon ystävien luo, joilla on itselläkin kissa: Peppi. Hieman jännityksessä odotimmekin ensimmäisen illan viestiä siitä, tulevatko kissat bumerangina takaisin vai meneekö kaikki edes sen verran hyvin, että kissat voivat kyläillä useammankin päivän. Onneksi ongelmia ei juurikaan ilmennyt ja tytöt tulivat takaisin kotiin vasta torstai-iltana, jolloin meidän täytyi vain perjantaina varoittaa työmiehiä vaeltelevista kissoista. Pääasiassa kuitenkin Misu pysytteli piilossa ja Milla pyöri ympärilläni, vaikka kävikin välillä keittiössä istumassa ja tuijottamassa remonttimiestä odottaen, josko se tajuaisi antaa ruokaa, kun emäntä ei ilmeisesti tajunnut... :)

Misu viihtyi kyläilyn aikana paljon saunassa nukkumassa, Milla sen sijaan löysi heti ensimmäisenä ruokakupit... Yllättäen Milla ja Peppi tulivat paremmin toimeen ja jopa haistelivat toisiaan, vaikka erityisen lämpimiä ystävyksiä niistä ei ehtinytkään tulla. Yllä olevassa kuvassa tytöt leikkivät yhdessä suihkun lattialla vedellä. Misu sen sijaan ei välittänyt Pepistä lainkaan, vaan tytöt sähisivät toisilleen ja pysyttelivät kaukana. Tuhojakin meidän penikka ehti tehdä, sillä Misu oli löytänyt sohvan alle piilotetun valmiin palapelin ja repinyt palasia irti, vaikka ei onneksi ollut itse palasia rikkonut :D

Pojilla sen sijaan oli harmillisen tylsä viikko. Vaikka yritimme ulkoilla 7.30 - 16.00 välisenä aikana, kun remonttia tehtiin, viettivät pojat silti paljon aikaa olohuoneessa ja yleensä vielä sohvan jalkaan sidottuina. Viikon aikana pojat välillä ilmoittivat oudoista vieraista (mikä oli tietenkin ihan odotettavissa), mutta koska liikettä oli paljon päivien aikana, eivät ne enää jatkuvasti jaksaneet edes avata silmiään oven taas käydessä. Työmiehiä ajatellen koirat tosiaan pidettiin pitkälti hihnassa, jotta ne eivät joka kerta juoksisi ovelle vastaan ja vielä parhaassa tapauksessa rappukäytävään, sillä ulko-ovea pidettiin päivisin paljon auki.

Onneksi tämän viikon aikana isäni ja Pepin omistaja pääsivät välillä vahtimaan poikia, niin pääsi emäntäkin kouluun. Ja vielä suurempi ilonaihe oli se, että remontti kesti kuitenkin vain viisi päivää, eikä jatkunut enää seuraavalla viikolla, kuten ensin peloteltiin. Lopputulos on hieno, mutta olihan siinä kestämistä!