Olimme jo kauan aikaa puhuneet isäni kanssa siitä, miten meidän pitäisi lähteä poikien kanssa käymään jossain syrjemmällä ja päästä ne irrottelemaan sinne. Rokki kyllä irrottelee missä tahansa (välillä yrittää sitä hihnassakin...), joten se ei ole ongelma. Aku ei kuitenkaan tahdo irrottautua kovin helpolla vierestä, ja koirapuistoilua aristan sen kanssa kuitenkin jonkin verran: äijä osaa olla melko känkkäränkkä eikä erityisemmin välitä vieraista koirista.
Ei muuta kuin pojat autoon ja nokka kohti Oulunsaloa. Isä huuteli takapenkiltä neuvoja hiekkamontulle ja tytär koitti löytää oikeaan paikkaan, ja lopulta päädyimme sinne minne pitikin. Paikalla ei ollut ketään muuta, joten hieman hiekkatiestä kauemmas päästyämme irrotimme pojilta remmit: Rokki ryntäsi saman tien hillittömään juoksuun ja Aku jäi odotusten mukaisesti viereen tallustelemaan. Sitä piti jonkin verran yllyttää ja innostaa (toisin sanoen nakella herkkuja mahdollisimman kauas ja juosta itsekin välillä), mutta kyllähän se sentään pari kertaa spurttaili oikein sydämensä kyllyydestä. Ilmeisesti sohvaperunalla loppui kuitenkin kunto kesken, sillä pääasiassa se vain löntysteli tai yksinkertaisesti seisoi ja tuijotti pikkuveikan riehumista.
Mää tiijän, et ne namit on täälä! |
Hiekkamontun jälkeen käväisimme kahvilla lauttasatamassa, ja pojatkin saivat oman osansa sämpylästä (tai lähinnä sen kinkkusuikaleista) ja ehtivät ihmetellä lossia odottelevaa väenpaljoutta. Meillä oli tosi kivaa, pojat nauttivat olostaan ja syksyinen sääkin oli mitä parhain. Teemme varmasti myöhemminkin uuden samanlaisen reissun, kunhan vain saamme autoa lainaan. Kuinka kivaa olisikaan, jos emännällä olisi oma auto!
Kumpi olikaan se vauhdikkaampi? |
Parhaimmat kaverit! :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti