Millan piilopaikka

Viime päivinä Milla on välillä mystisesti hävinnyt jonnekin. Olen sitä sitten paniikissa etsinyt hetken aikaa ja kääntänyt kämpän ylösalaisin peläten, että reppana on kuitenkin onnistunut livahtamaan ovesta ulos ja kylmään pakkassäähän. No, lopultahan neiti on aina löytynyt samasta paikasta... Eli täältä:

Mikäs siinä koirien vaatteiden päällä nukkuessa. Ei ainakaan pääse Rokki häiritsemään!

Meidän joulu

Lähdimme poikien ja Millan kanssa viettämään joulua vanhempieni luokse. Heidän kodissaan olikin pian ääntä ja vipinää, sillä aattona paikalla oli kahdeksan ihmistä, kaksi koiraa ja kissa. Porukan lapset (Rokki ja veljentytär) hoitivat oman osuutensa hulinan suhteen, mutta selvisimme kuitenkin joulusta ilman perheriitoja tai muita ongelmia! Pojat toki myös pitivät huolen siitä, että hekin saisivat oman osansa jouluherkuista. Ikävä kyllä ne joutuivat pettymään, sillä tällä kertaa linja oli melko tiukka ja ne saivat ainoastaan hieman kinkkua. Yritys oli kuitenkin hyvä... 

Sielä se kinkku oottaa...

Rokki on tottunut jo muutenkin pieniin lapsiin, joten se ei ollut moksiskaan veljentyttärestä. Pentu halusi vain kovasti pussailla tyttöä, mutta koiriin vähän vähemmän tottunut lapsi ei ollut aivan samaa mieltä.. Toisaalta Akukin osaa olla oikea tohelo lasten kanssa, joten välillä piti poikia hoputtaa kauemmas tyttöä kiusaamasta - etenkin siinä vaiheessa kun koirat keksivät, että lapsen kädestä on helppoa saada herkkupaloja.

Milla piti huolta sipsipussista

Milla keskittyi jouluna siihen mihin aina ennenkin: rentoutumiseen ja syömiseen. Lahjaksi saadut makupalat eivät tosin kelvanneet, mutta sitäkin paremmin neitiin upposi kinkku ja sipsit. Se ei selvästi ollut turhan innoissaan jatkuvasti hälinästä totuttuaan yksiömme rauhaan, joten pääasiassa kissaa ei näkynyt missään. Ellei sitten se sipsipussi rapsahtanut.

Menoa riitti! Pojat eivät ehtineet pahemmin nukkua, sillä jatkuvasti piti joko vahtia jotain (ruokaa, ihmisiä, taloa) tai leikkiä joko keskenään tai muiden kanssa. Emäntä melkein kiljahteli riemusta kun kaverukset intoutuivat välillä jahtaamaan toisiaan asunnon ympäri tai retuuttivat leluja ihan kunnolla! Edelleen Aku kuitenkin örisee nukkuessaan jos Rokki yrittää liian lähelle, ja muutenkin pojat viettivät yön eri paikoissa: Aku vanhempieni välissä ja Rokki minun vieressäni. Onneksi ne kuitenkin taas parin yön jälkeen suostuivat nukkumaan hiljaa sohvalla kotona.

Onko oikeesti pakko...

Nytkö kukaan ei huomaa jos haistan sitä?

Kolmikosta oli täysin mahdotonta saada yhteiskuvaa. Aku kyllä pysyisi käskystä sohvalla (pääasiassa), mutta Rokki ei ymmärrä vielä mitä "odota" tarkoittaa eikä Millaa ole ikinä sellainen edes kiinnostanut. Niinpä yritykset saada joulukorttikuvaa kaatuivat heti kun sain kaikki kolme sohvalle, sillä vuorotellen yksi hyppäsi pois, ne olivat liian kaukana toisistaan tai näyttivät erittäin surullisilta. Leikkimisen jälkeen Aku ja Rokki lopulta asettautuivat melkein vierekkäin rahille, joten niistä sain napattua muutaman kuvan. Niissäkin kuvissa kaverusten ilmeissä on kuitenkin toivomisen varaa!

Hei ne leikkii!

Kaiken kaikkiaan meidän jouluna ei ehditty liikaa nukkua, joten pojat ovat kuroneet menetettyä nukkumisaikaa kiinni ja ovat tänään pääasiassa vain nukkuneet. Rankkaa tämä juhliminen, saa nähdä mitä uudesta vuodesta tulee...

Unikaveri

Näin meillä nukuttiin tänään:

Eiköhän Aku kohta suostu ottamaan Rokin paremmin viereensä. Aikaisemmin ei ole todellakaan saanut koskea toiseen, saati sitte nukkua ilman mitään (peittoa, tyynyä) välissä. Jes!

Korvat pystyyn ja parta pois!

Tän lähempänä ei voi vielä poseerata Akun mielestä

Ei voi vielä sanoa, että arki olisi palautunut meillä takaisin normaaliksi, sillä se ei todellakaan ole. Rokki on tosin päässyt pienestä vieraskoreudestaan ja viihdyttää meitä iltavillillä aina yhdentoista aikaan, mutta se vasta saakin Akun ja Millan niskakarvat pystyyn. Toisaalta olen päässyt todistamaan poikien yhteistä leikkihetkeä! Pari kertaa ne ovat jahdanneet toisiaan yksiössämme (eli juosseet keittokomerosta olohuoneeseen käytävää pitkin ja liukastellen takaisin) ja retuuttaneet lelua keskenään. Aku tosin selkeästi varoo pienempää ja on aavistuksen hermostunut, sillä murinaleikit se lopettaa lyhyeen ja lähtee pois tilanteesta - ja muistaa välillä komentaa iltavillin saanutta rokkikukkoa kovasti ärisemällä vieressä...

Toinen korva ei oikein jaksais nousta...

Otin myös Rokin korvateipit pois, sillä ne alkoivat olla jo huonosti kiinni ja kovasti raapimisesta päätellen kutittivatkin. Hyllyllä oleva teippirulla taitaa kuitenkin päästä pian takaisin käyttöön, sillä kuten ylläolevista kuvista näkee, toinen korva lähinnä lerputtaa sivulle. Nakujen kiinanharjakoirienhan korvien tulisi olla pystyt, ja toinen korva pennulla onkin hienosti ylhäällä. Akullakin kyllä aikoinaan toinen korva lurpahti aina unien jälkeen vielä useamman kuukauden ikäisenä, mutta nykyään ne pysyvät hyvin pystyssä. Ja saavat ihmiset naureskelemaan suurella koolla, mutta eipä pikkuveikankaan korvat erityisen pieniltä näyttäneet teippien poiston jälkeen.

Risuparta...

....ja siilin kuono

4 vuotta vanha trimmerini päätti hajota pari viikkoa sitten. Akuahan ei tarvitse trimmata mitään erityistä tilaisuutta varten, sillä näyttelyissä emme enää käy keväisen kastroinnin seurauksena. Olisi kuitenkin ollut kivaa siistiä ukkoa, sillä risuparta oli ehtinyt kasvaa kaikenkaikkiaan pari kuukautta ja naama alkoi näyttää siltä! Toisaalta on aina yhtä kiva huomata kunnon ero trimmaamisen jälkeen, kun luolamiehen parran takaa paljastuukin komea mies. Tämä ilo koettiin taas pitkän tauon jälkeen, sillä isäni toi uuden trimmerin - ei kyllä vieläkään sitä kauan himoittua Moser ChroMiniä, mutta ehkä sekin joskus kotiutuu meille. Hyvin tuo uusikin trimmeri ajoi asiansa!

Samalla sohvalla voidaan kuitenkin jo nukkua

Me täällä jo vähän odotellaan ensi vuoden alkua, että Rokin rokotukset olisivat kunnossa ja pääsisimme vierailemaan läheisessä koirapuistossa. Akukin ehkä innostuisi paremmin leikkimään pienen riiviön kanssa, kun olisi enemmän tilaa kirmailla eikä tarvitse pyöriä yksiössä. Vieraita on edelleen käynyt ihastelemassa Rokkia ja Rokki on tapansa mukaan ihastuttanut heistä jokaisen. Yksi vannoi aluksi tiukasti, miten rumalta pentu näytti, mutta jo vartin kuluttua leperteli sylissä istuvalle pennulle pehmoisia. On ne koiranpennut vaan niin suloisia!

Entäpä Milla? Neiti on ottanut tähän kaikkeen tyylikkäästi etäisyyttä. Öisin se tulee viereen sänkyyn, sillä koirat nukkuvat sohvalla, mutta muuten viihtyy omissa oloissaan. Pari kertaa se on törmännyt Rokkiin ja pentu on yrittänyt kovasti aloittaa painileikkiä, mutta yllätyksekseni Milla on vain kävellyt pois! Akulle se aikoinaan näytti tiukasti kaapin paikan, mutta Rokilta se näyttää sietävän enemmän. Ehkä se ei jaksa enää tuhlata aikaa näiden kouluttamiseen, kun Akustakaan se ei saanut muokattua sellaista kuin haluaa: mahdollisimman huomaamatonta.

Eka yö uudessa kodissa

Ei Aku oikeasti noin pelottava ollut

Eilen se sitten tapahtui. Pieni rokkari asteli yksiöömme ja otti kämpän saman tien haltuunsa! Ylläoleva kuva on tosin turhankin action-kuva, sillä oikeasti tilanne ei mennyt ihan noin... Todellisuudessa Rokki on se, joka yrittää olla kaveri ja Aku pinkoo karkuun ärtyneenä, jos pentu ei tajua heti lopettaa häsläämistään. Harmi ettei Aku muista, kuinka ADHD-lapsi se itse aikoinaan oli.

Ensimmäinen päivä on mennyt hyvin. Automatkalla Rokki hieman itkeskeli tuttujen perään, mutta nopeasti poika väsähtikin ja nukahti syliin. Uudessa kodissa sen sijaan ei ollut aikaa nukkua, sillä ensin piti haistella läpi Milla (jonka inhon saattoi lukea naamasta) ja Aku. Kovasti Akukin yritti ensin haistella Rokkia, mutta totesi pennun sitten liian innokkaaksi ja tyytyi loikkimaan karkuun ja haistelemaan pikkuisen silloin, kun riiviö ei sitä huomannut. Vieläkään Aku ei halua leikkiä Rokin kanssa, jakaa lelujaan tai ruokakuppiaan tai edes nukkumapaikkaa. Hetken ne malttoivat samalla sohvalla nukkua, mutta sekin saattoi olla Akun kohdalla lähinnä mulkoilua.

Mä hengaan täsä sun jalan päälä etten vaa pääse unohtuun

Paria itkua lukuunottamatta Rokki on ollut tosi reipas uudessa kodissaan. Ensimmäinen yö nukuttiin rauhassa sohvalla vilttiin kääriytyneenä ja ulkona tepastellaan reippaasti, vaikka nuo hanget alkavatkin olla turhan syviä noin pienelle koiralle. Pari vierastakin on jo käynyt pentua ihastelemassa, mutta rokkari ei ole heistä moksiskaan: kivaa vain, kun on enemmän ihmisiä leikkimässä! Kuvasaldoa äsken katsoessani totesin tosin, että hulivilistä on vaikeaa saada kunnon kuvia. Suurin osa on pahasti heilahtaneita, osassa on puoli koiraa ja joissakin pelkkä kirsu, kun sitä kameran linssiä on aina pakko vähän haistaa.

Alku on siis sujunut oikein mukavasti. Ruoka maistuu, leikkiminen on hauskaa ja yksinkin uskaltaa nukkua (Aku kun ei vielä suostu ottamaan pientä kainaloonsa). Rokki vaikuttaakin oikein reippaalta harjiksen alulta, joka ei turhia ujostele ja menee minne nokka näyttää - vaikka sitten nenälleen lattialle, eivät nuo pienet kaatuilut leikin lomassa ole näyttäneet hidastavan tahtia.

Moi kaikki!

Pari kertaa kolmikko on ollut pari minuuttia myös yksikseen asunnossa ja hiljaista on kuulunut olevan. Maanantaina onneksi saapuu koiravahti koulupäiväni ajaksi, joten voin ehkä keskittyä kouluunkin enkä siihen, että onhan kotona kaikki kunnossa. Eiköhän meistä vielä kavereita tule!

Esittely

Lopultakin saimme blogin aikaan! Tulevasta päivittelytahdista on vielä vaikea lupailla mitään, kirjoitellaan silloin kun ehditään ja mitä keksitään... Ja hommataan kirjoittajalle paremmat kuvaustaidot tai hovikuvaaja, jotta kuviakin kehtaisi lisäillä mukaan. Mutta alla pienet esittelyt blogin tähdistä.

Aku, viralliselta nimeltään Arte Figure Avantgarde, on ensimmäinen oma koirani. Se on syntynyt 16.4.2007 ja tuli meille juuri sopivasti peruskouluni päätyttyä. Aku on opettanut minulle koirista paljon, mutta samalla se on koetellut jokaisen hermoja joskus... Nykyään ikuinen uhmaikäinen kakara elelee kotikoirana kastroimisen jälkeen ja heittelee turhautuneita katseita "pikkuveljeensä".

Windy Forest's Wannabe Rockstar eli Rokki saapui piristämään arkeamme sijoituskoirana. 10.9.2011 syntynyt rokkikukko on sosiaalinen ja rohkea pentu, joka ei turhia ujostele. Uudet paikat, ihmiset ja eläimet ovat kivoja ja jokaisen kanssa on hauskaa leikkiä. Rokin suureksi harmiksi Aku ja Milla eivät tosin ole ymmärtäneet sitä vielä, mutta pikkuinen drama queen keksii kyllä itsekin tekemistä.

Milla tuli meille löytöeläinkodista pitkän vinkumisen seurauksena. Vanhemmat eivät suostuneet ottamaan koiraa, joten taloon asteli pikkuinen (nykyisin tosin suuri) kuningatar, joka arvioiden mukaan on syntynyt vuoden 2002 lopussa. Milla on porukan ehdoton pomo ja tietää oman, korkean asemansa eikä lipsu siitä. Paitsi jos tarjolla on sipsiä.