Niin kauhean suuri maailma...

Veljentyttöni kävi yhtenä aurinkoisena kevätpäivänä kylässä äitini kanssa, joten puimme kissoille valjaat ylle ja lähdimme käyttämään niitä pihalla ihmettelemässä maailmaa. Millalle valjailla käyskentely on tuttua hommaa eikä sitä pelottanut kävellä pyörätienkään vieressä, vaan se keskittyi jänniin hajuihin ja ruohon syömiseen. Vanhalla rouvalla ei itseasiassa ollut mikään kiire sisälle, vaan se olisi viihtynyt alhaalla paljon kauemminkin. Annoinkin Millan fleksin äidilleni, sillä jos jompikumpi kissoista yrittäisi peloissaan valjaista karkuun, se ei olisi ainakaan Milla. Halusin itse pitää huolen siitä, että Misu olisi tallessa ulkoilun jälkeenkin.

Ja se oli ihan fiksu veto. Misu oli aivan kauhuissaan ja huusi kuin syötävä jo hississä, sillä sille kaikki oli uutta ja pelottavaa. Yritin saada sen pois aukealta pihalta puiden väliin, jotta se ei tuntisi oloaan niin turvattomaksi, mutta ei se auttanut. Misu olisi halunnut piiloutua autojen tai parvekkeen alle. Emme lopulta olleetkaan ulkona kauaa Misun takia, mutta pari kuvaa ehdin sentään räpsäistä, ennen kuin koppasin kissat kainaloon ja piilouduimme takaisin turvallisesti neljän seinän sisälle.

Pieni palo ulkoiluun taisi kuitenkin syttyä, sillä loppuillan ja yömyöhään asti Misu kävi aina välillä huutamassa ulko-oven edessä ja jopa nukkui siinä vieressä. Käymme varmasti ihmettelemässä maailmaa vielä myöhemminkin kissojen kanssa vähän aikaa kerrallaan, jotta Misu tottuu rauhassa ja oppisi nauttimaan tuostakin touhusta.