Aloitettiin seikkailu ottamalla pojat Misulle turvaksi ja tsempiksi, mutta tuskin Misu edes huomasi niitä kauhistellessaan kaikkea mahdollista ympärillään. Jälleen paras paikka oli jokin mahdollisen suojaisa ja huomaamaton piilo - eli tässä tapauksessa puun alaosa - ja siellä Misun annettiin keräillä rohkeutta hetki. Kun kauhistelua oli jatkunut jonkin aikaa, nappasin Misun kuitenkin syliin ja kannoin sen hieman avarammalle, joskin rauhallisemmalle paikalle, kauemmas auto- ja pyörätiestä. Pojat touhusivat kissan ympärillä omiaan, Rokki söi ruohoa ja Aku paistatteli ilta-auringossa, eikä meilläkään ollut isännän kanssa minnekään kiire. Pikkuhiljaa Misukin rauhoittui ja uskalsi kauhistelulta katsella ympärilleen ja jopa seurata lintujen lentoa ilman, että täytyi heti päästä piiloon.
Pojat vietiin sisälle syömään ja Misun seuraksi haettiin Milla, joka on vielä poikiakin leppoisampaa seuraa iltalenkille. Monen vuoden kokemuksella Millaa ei hetkauta valjaat, muut eläimet tai ohikulkevat autot, skootterit, pyörät, juoksijat... Vanha rouva seuraa niitä hetken - jos senkään vertaa - ja jatkaa sitten ruohon syömistä ja lintujen vahtaamista. Itseasiassa sen tahti on niin leppoisa ja huoleton, että muori saattaisi lyödä keskelle autotietäkin makaamaan - ihan vain siksi, että asfaltti on niin mukavan lämmin. Muut joutavat väistämään, jos sattuvat tielle. Onneksi meidän kissat eivät ulkoilekaan ilman valjaita...
Toivotaan, että loppukesä suo meille jälleen hyviä ilmoja, niin tytöt pääsevät jatkossakin valjaissa ihmettelemään naapuruston menoa. Misullakin on selvästi syttynyt mielenkiinto seuraamaan elämää nurmelta käsin, vaikka kauhisteluista ei olekaan vielä kokonaan päästy yli. Onhan ulkoilu kuitenkin mukavaa vaihtelua sisäkissoille, jotka tosin saavat nykyisen asunnon myötä nauttia jopa lasitetusta parvekkeesta ja ikkunanlaudoista - kissamaisista ylellisyyksistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti