torstai 26. helmikuuta 2015

Missä on se karvaton koira?

Puretaanpa meidän kuulumisia kännykkäräpsyjen avulla, vaikka mitään erikoista ei tänä aikana olekaan tapahtunut. Hyvin pitkälti olemme viettäneet tavallista, rauhallista ja mukavaa arkeamme :)




Pojat ovat siis kohdanneet trimmerin joskus viime vuoden syksyllä, sillä talvella syytä nakuiluun ei ole ollut. Olenkin havahtunut monta kertaa siihen, että kahden karvattoman koiran sijaan minulla on nyt partainen, karvaton koira ja... pieni mörrimöykky? Rokista on tullut todella karvainen ja se näyttää ottaneen permanentin selkämme takana, mikä tässä tapauksessa saa koiran näyttämään melkoiselta rentulta. Ja tuo turpa! Rokin kuono tulee varmaan kapenemaan puolella, kunhan tohdin taas trimmata pojat edustuskuntoon ihan vain omaksikin iloksi. Toivottavasti maaliskuussa uskaltaisi sen jo toteuttaa, ellei pakkasten manata palaavan silloin. Me kyllä toivomme alkavan kevään jatkuvan yhtä leutona.


Millalla on erilainen suhtautuminen kevääseen ja edessä häämöttävään kesään kuin useimmilla muilla rouvilla, sillä tiukkojen dieettien ja kuntokuurien sijaan se on päättänyt alkaa syödä. Enemmän kuin aikaisemmin. Se maanittelee, vaanii ja kiukuttelee, kun ruokakuppiin ei ilmesty ruokaa yhtään aikaisempaa useammin ja laatukin pyörii niissä samoissa eläinruoissa eikä sisäfileissä. Voisiko joku jo soittaa eläinsuojeluun?







Misun kanssa olemme sen sijaan löytäneet kadotetun yhteyden jälleen! Meillä on ollut hetkemme, mutta ne ovat sijoittuneet pääasiassa meidän kaksijalkaisten seurustelun alkuvaiheille, kun emme asuneet vielä yhdessä. Misu oli silloinkin välillä kova tyttö kehräämään ja nukkui saman peiton alla, mutta lähinnä se osoitti hellyyttä isäntäänsä eikä suinkaan minua kohtaan. Yhteenmuuton jälkeen Misu vetäytyi enemmän erilleen muista, sillä esimerkiksi samaan sänkyyn kaikkien muiden kanssa se ei halua. Koko tämänkin ajan se silti oli leikkisä ja utelias, joskaan ei minun kanssani mikään sylikissa. Siihen verrattuna muutos on ollut huikea leikkauksen jälkeen! Misu on paljon rennompi. Se tahtoo läheisyyttä ja rapsuttelua aiempaa enemmän ja tulee sitä rohkeasti pyytämään. Se on aiempaa leikkisämpi ja uskaltaa jopa illalla tulla sänkyyn viereeni makoilemaan, ennen kuin koirat taas valtaavat jalkopään. Misu on utelias, poriseva papupata, joka saattaa huonoillakin hetkillä vain loikata syliin purisemaan ja kehräämään autuas ilme naamallaan.



Leutojen ilmojen ansiosta tytöt ovat päässeet nuuskuttelemaan ulkoilmaa parvekkeella, vaikka vielä siellä onkin liian kylmä nokosille. Pääasiassa Misulla on kovempi hinku ulos ja se toisinaan istuu parvekkeen oven edessä odottamassa, että joku tajuaisi avata oven. Milla käy kiertämässä parvekkeen ympäri jos päiväuniltaan viitsii, mutta Misu sen sijaan haistelee nurkat, painii kiipeilytelineen kanssa ja sukeltelee tavaroiden ja seinien välissä kuin pieni sukkula. Sekin kuitenkin asettuu mieluusti kylpyhuoneeseen nukkumaan lattialämmityksen ansiosta heti pienen seikkailun jälkeen.

Kun koira tietää paikkansa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti