Eilen päätimme purkaa pahvilaatikon ja rakentaa sen sisällä olevan yllätyksen eli uuden kiipeilytelineen. Misu lekottelee yllä olevassa kuvassa siinä entisessä kiipeilypuussa, joka taitaa olla kymmenisen vuotta vanha ja rikottu sekä Millan että emännän toimesta... Suunnittelimme uutta kiipeilytelinettä jo vuosi sitten kun muutimme tähän asuntoon, mutta suunnittelun tasollehan se vain jäi. Nyt Mustin ja Mirrin verkkokaupassa oli mielenkiintoinen alennus kiipeilytelineistä, joten isäntä nappasi yhden nopeasti ostoskoriin.
Meillä työnjako tällaisissa kokoamispuuhissa on selkeä: emäntä kokoaa, isäntä yrittää neuvoa taustalla ja eläimet käyvät ihmettelemässä, että mitä me taas kinastelemme. Hyvä siitä kuitenkin tuli!
Kyseessä on siis Little&Biggerin raapimapuu, jonka mitat ovat 60 x 50 x 185 cm. Korkeutta löytyy edellisenkin edestä, joten pihapiirin, kattojen ja taivaan katselusta pitäisi tulla paljon jännempää, kun parvekkeen ikkunoista näkyy kerrankin kunnolla. Isäntä nosti kissat heti ylimmille tasoille, joista tytöt ihmettelivät uutta hökötystä ja maisemaa hetken aikaa, ennen kuin etenkin Millan mielenkiinto näytti hieman laantuvan. Se tuli välinpitämättömästi alas ja siirtyi sisälle nukkumaan, mutta Misu jaksoi ihmetellä vekotinta vähän kauemmin.
Hetken aikaa jo pelkäsin, että Millan kiinnostus tätä kohtaan on sitten täysi nolla, mutta onneksi vanha rouva osoitti luuloni vääräksi tänä aamuna. Päästin kissat taas parvekkeelle ja Milla suuntasi saman tien täysin vapaaehtoisesti telineelle, kiipesi ensin hieman alemmalle tasolle katselemaan maisemia ja lopulta istui huipulla kauan aikaa tarkkailemassa pihaa. Lopulta se kuitenkin siirtyi taas sisälle nukkumaan (sillä kukapa tuolla viileässä ilmassa tohtisi vielä nukkua), mutta sen jälkeen Misu jatkoi tutkimusmatkailua ja tälläkin hetkellä on kököttänyt kopassa jo kauan aikaa ja näyttää kovasti suunnittelevan pieniä aamupäivänokosia kauniissa säässä.
Paljonko se pahvilaatikko sitten kiinnosti? Hyvin vähän! Pari kertaa Misu käväisi siellä istahtamassa, Milla ei viitsinyt vaivautua edes sen vertaa. Kerrankin pahvilaatikon sisältö voitti itse sen laatikon, ja nämä kerrat voinee laskea yhden käden sormilla, kun kissoista on puhe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti