lauantai 11. huhtikuuta 2015

Kun koirasta tulee vanha

Kiinanharjakoiran eliniän odotuksen sanotaan olevan noin 13-15 vuotta, joten olen puhunut Akun täyttävän vasta kahdeksan vuotta ensi viikolla. Vaikka siitä onkin puhuttu pappana jo jonkin aikaa, en ole silti oikeasti osannut mieltää Akua erityisen vanhaksi koiraksi, sillä vanhuus ei ole liiemmin siitä näkynyt. Se syö, juo, liikkuu ja toimii kuten useina vuosina aikaisemminkin eikä outoja tapoja ole ilmestynyt kuvioihin. Tokihan Aku on rauhallisempi Rokkiin verrattuna eikä esimerkiksi innostu pitkistä lenkeistä samalla innolla kuin Rokki, mutta Akusta tuli viitisen vuotta sitten tehdyn kastraation jälkeen aikaisempaa rauhallisempi koira. Edelleen se silti välillä intoutuu rymyämään kuin pieni pentu sekä on valpas ja tarkkaavainen vahtikoira.


Eilen kävin Akun kanssa normaalisti rokotuksissa ja samalla olin varannut ajan hammaskiven poistoon, jota oli hissukseen ilmestynyt jonkin verran vasemman puolen ylähampaisiin. Pakko kehaista, että Akun kanssa kahdestaan on sitten helppoa liikkua! Se ei turhia hötkyile ja hätäile, vaan ottaa kivasti kontaktia ja suhtautuu rauhallisen uteliaasti oikeastaan kaikkeen. Meillä sanonta "joukossa tyhmyys tiivistyy" pitääkin toisinaan paikkansa, sillä Rokki on kova puhisemaan vieraille ja silloin tällöin se yllyttää myös Akua pöljäilemään. Nyt saimme kuitenkin seikkailla rauhassa ja ihmetellä eläinlääkärin vastaanotolla olevaa nuorta kissaa ja koiranpentujen äänekästä laumaa kiltisti. Onneksi meidät tosin kutsuttiin vastaanottohuoneeseen sisälle juuri kun ovesta astuikin sisälle sellainen koira, jonka Aku totesi jostain syystä sietämättömäksi...

Eläinlääkäri ehti jo epäillä onko hammaskiven poistoon mitään syytä, kunnes näki ne parisen hammasta, joiden takia ajan varasinkin. Miltei kahdeksan vuoden aikana tämä on tosin ainoa kerta, kun olemme joutuneet käymään hammaskiven poistossa, mutta yritämme kiinnittää tästä eteenpäin enemmän huomiota hampaiden puhtauteen. Myös Rokin osalta. Rokotukset eläinlääkäri sanoi laittavansa samalla kun Aku on rauhoitettuna, mutta myös rauhoituspiikki otettiin aika välinpitämättömästi vastaan. Olin varautunut dramaattiseen mielenilmaukseen, mutta Aku tuskin huomasikaan piikkiä.

Eläinlääkäri kuunteli myös sydämen ja yllättäen kysyi minulta, olenko tietoinen sydämestä selvästi kuuluvasti läppäviasta. Niin mistä? Hän selitti millainen ääni on ja miksi se syntyy, antoi meille parin viikon päähän uuden ajan ja kyseli, onko Akun toiminnassa ollut viime aikoina mitään erikoista: onko se ollut esimerkiksi ylipäänsä väsyneempi tai levottomampi öisin? Pudistelin hölmistyneenä päätäni, ettei sen käytöksessä ole ollut mitään erityistä monen vuoden aikana ja yritin samalla muistella niitä hataria mielikuvia, joita olen silloin tällöin yrittänyt päähäni tankata koirien vanhuuden vaivoista. Pakko myöntää, että olo oli silti melko tyhmä, kun sydämen läppävika ei tuonut mieleen oikein mitään oireista, hoidosta tai tulevaisuudesta.

Meille annettiin mukaan sydämen toimintaa tukevaa täydennysrehua, jonka Aku huitaisee hyvillä mielin parempiin suihin ruoan mukana. Parin viikon päästä olemme sitten viisaampia sydämen toiminnan suhteen ja tiedämme muun muassa sen, tarvitseeko Aku läppävian takia lääkkeitä. Vaikka eilen järkytys olikin melkoinen, niin Akun touhuja seuratessa on erittäin positiivinen mieli tulevaisuudesta. Ehkä se onkin jo vanhus, mutta olemuksesta ja käytöksestä sitä ei yleensä uskoisi ;)


Niin ja eläinlääkärin vaa'an mukaan Akun paino on hurjat 8,50 kiloa! Entinen tankki-Aku on silti ollut jo jonkin aikaa paljon solakampi, joten läskiksi sitä ei voi haukkua. Pitäisi kenties yrittää mitata poikien korkeus kotikonstein ihan vain vertailun vuoksi, sillä onhan Aku Rokin rinnalla melkoinen jättiläinen kiinanharjakoiraksi :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti