Koirapuistoilua

Lämmin ja aurinkoinen ilma sekä vapaa aamupäivä saivat meidät tänään lähtemään koirapuistoon pitkästä aikaa. Pojat kyllä tarvitsisivat jonkun innokkaamman kaverin seuraa koirapuistossa, sillä keskenään ne keskittyvät lähinnä ensin haisteluun ja sitten portin vierellä seisoskeluun. Sain niihin sentään vähän liikettä heittelemällä nappuloita ympäriinsä ja juoksuttamalla niitä niin (samalla ovelasti treenaamalla kummankin kanssa luoksetuloa), ja lopulta Rokki intoutui pyrähtämään pari kertaa ihan yksinäänkin. Vauhdikas seura olisi kuitenkin enemmänkin kuin tervetullutta, joten erityisesti pienet ja söpöt tyttökoirat voivat ottaa yhteyttä! Muutkin hyväksytään ehkä kaveriksi.

En tiedä, onko Akun jotenkin vaikea "irtautua" minusta, sillä se ei kovin kauas lähde kun remmin ottaa pois - ei ainakaan aitauksessa. Toisaalta se oli viime kesänä yhdellä mökkireissulla lähes koko ajan irti, sillä mökki oli sopivan syrjässä eikä naapureita ollut lähellä. Siellä poika pysytteli hienosti pihapiirissä, vaikka saattoikin rantasaunalta lähteä yksinään takaisin mökille. Kertaakaan se ei kuitenkaan näyttänyt edes harkitsevan karkaamista, vaan oleili siellä missä muutkin olivat. Silti en jotenkin luota siihen, että ihan missä tahansa metsäpolulla uskaltaisin päästää sen irti, sillä luoksetulo ei suju aina samalla tavalla kuin koirakirjoissa.

Nyt kelepaa nukkuaki!

Mukavaa kuitenkin, että lyhyen matkan päästä löytyy paitsi tilava ja siisti koirapuisto niin myös hyvät ulkoilumaastot. Ehkä me tässä lumien vähetessä intoudutaan riehumaan enemmänkin koirapuistossa, kun lumi ei palele tassuja.