Emännän vapaapäivän kunniaksi aloittelimme päivän oikein hitaasti ja lämpötilan kohotessa lähdimme lopulta meren rantaan kävelylle. Auringonpaisteen ja mustan takin ansiosta taluttajalla oli pian liiankin kuuma, ja pojat tarkenivat hyvin villamantteleilla. Alla muutama kuva meidän lähellä sijaitsevista ulkoilumaastoista sekä tietenkin siitä meren rannasta.
Tällä rannalla Aku on ensimmäisen (ja toistaiseksi viimeisen) kerran uinutkin viime kesänä. Vesi on melko pitkälti matalaa ja siellä täällä on särkkiä, mutta veteen pääsy on hieman vaikeampaa kasvillisuuden ja mutaisen pohjan takia.. Mistään kunnon uimarannasta ei ole siis kysymys, vaikka kesäisin siellä onkin välillä näkynyt niin lapsiperheitä, kaveriporukoita kuin koirien ulkoiluttajiakin nauttimassa kesästä.
Pojilla oli paljon uusia hajuja haisteltavana ja vieraita ihmisiä ihmeteltävänä, joten kotiin päin palatessamme Aku alkoi osoittaa jo väsymyksen merkkejä. Se laahusti vierelläni ja innostui vasta, kun huomasi kotioven olevan nurkan takana. Rokilla energia sen sijaan ei kadonnut missään vaiheessa minnekään, vaan se pyrähteli sinne ja tänne, vahtasi lintuja ja hyppeli tuulen mukana lentäneen muovipussin perässä. Joku voisi kuitenkin muistuttaa minua, että miksi päädyin ottamaan koiran, jolla on valkoiset tassukarvat... Aku on niin helppo kurakeleilläkin, sillä sen tassukarvat ovat vähäiset ja jo valmiiksi ruskeat. Rokin puhtaanvalkoiset tassut ovat kuitenkin saman tien kurassa ja mudassa, ja se ei pidä sitten yhtään niiden pesemisestä. Toisaalta olen miettinyt aikoinaan valkoista puuteria, joten siihen verrattuna nakumpi versio vaaleasta koirasta on huomattavasti kivempi tähän aikaan vuodesta.
Rannalla kulkiessamme satuin huomaamaan joutsenen, joka lensi meistä ohi ja laskeutui muutaman kymmenen metrin päähän muiden joutsenten seuraan. Emme ole aikaisemmin törmänneet joutseniin niin läheltä, joten pakkohan meidän oli kulkea lähemmäs ihmettelemään niitä. Rokki olisi kovasti halunnut juosta lintujen luo, Akua taas ei hirveästi kiinnostanut ja ilmeisesti se olisi mieluummin kääntynyt jo kotiin. En kuitenkaan tiedä linnuista oikeastaan mitään ja pari isompaa joutsenta jähmettyi tuijottamaan meitä melko pelottavasti, joten jätimme suosiolla useamman kymmenen metriä etäisyyttä ja yritin kovasti zoomailla kameralla todistusaineistoa.
Toivottavasti saadaan nauttia vielä näin kauniista ja keväisistä päivistä monta kertaa! Vaikka kyllä meillä jo kaikki odottelevat kovasti kesää ja auringonpalvontaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti