Emäntää koetellaan

Tänään kotona odotti mukava yllätys kun pääsin koulusta kotiin. Rokki (oletettavasti, sillä Aku ei ole osoittanut kiinnostusta) oli päättänyt repiä pienestä reiästä, jonka Milla on ajan kuluessa raapinut sänkyyn, täytteitä ulos. Täytteitä oli levitetty ympäri kämppää ja niitä keräillessäni satuin huomaamaan, että joku sankari oli oksentanut sänkyyn. Ei auttanut kuin varata pyykkituvasta aika ja kantaa liinavaatteet koneeseen, johan ne alkoivat muutenkin olla hiekkaiset poikien kantaessa roskia sisälle...

Kiitos Ropsu!

Rokki lähtee tänään Jannille yökyläilemään, joten ajattelin siistiä poikaa hieman. En ehtinyt kuin ottaa pennun syliin ja napata kynsisakset käteen, jolloin se alkoi kiljua kuin henki olisi ollut kyseessä. Lopulta se rauhoittui ja kynnet saatiin leikattua, mutta ikävä kyllä tuo ei ole ainoa kerta.. Aikaisemminkin se on harrastanut samaa, vaikka ainakaan tietääkseni kynttä ei ole ikinä leikattu liian pitkälle. Akukin ehti hermostua Rokin kynsien leikkuun aikana, mutta se oli toimeenpiteen ajan hiljaa kuten aina ennenkin.

Kynsien jälkeen oli trimmauksen vuoro. Pakko sanoa, että en olisi ikinä uskonut rakastavani mitään trimmeriä näin paljon. Moser ChroMini on loistava! Alla on myös vertailun takia kuva Rokista ensimmäisen vedon jälkeen, sillä olen niin monesti puhunut sen karvaisuudesta ilman kuvia. Karva ehti kasvaa noin kuukauden, melkoinen ero.

Eka veto

Blogin tilastojen mukaan tänne on löydetty Googlen kautta useimmiten hakusanalla, joka liittyy jotenkin trimmaamiseen tai Moseriin. Meidän trimmerimme on tilattu kimppatilauksena Saksasta, Janni toimi välikätenä ja säästimme sillä tavalla. Kannattanee siis kysellä myös oman rodun ihmisiltä, josko joku tietäisi kimppatilausmahdollisuuksista. Minkäänlaista opasta nakun trimmauksesta tuskin on ainakaan aivan heti tulossa tänne, sillä olen tottunut trimmaamaan lähinnä Akun kaltaisia melko aitoja nakuja, jolloin karvaisempi Rokki on minullekin välillä haaste. Moser kyllä toimii hyvin, mutta täydellistä lopputulosta ei näillä taidoilla vielä saada aikaan. :) Onneksi joku muu huolehtinee Rokin valmistautumisesta näyttelyihin sitten aikanaan.

Pilkkuja pilkkuja!

Pienenä Rokilla oli oikeastaan tummempaa ainoastaan päässä ja kyljessä iso laikku, mutta nyt se on tosiaan hommannut itsensä täyteen pilkkuja. Niitä tuntuu joka trimmauskerran jälkeen löytyvän taas entistä enemmän. Saa nähdä mitä karvan alta paljastuu taas kuukauden päästä!