Vieraileva tähtönen

Pari viikkoa sitten laumaamme liittyi pikkukisu. Tarkoituksena oli, että Misu olisi meillä hoidossa ainoastaan viikonlopun verran, mutta edelleen neiti viettää päivänsä täällä.

Misu käväisi meillä tutustumassa uusiin kavereihinsa yhden yön ajan ennen hoitoon tulemista, jotta järkytys ei olisi niin suuri. Suuri se taisi silti olla... Milla ei aluksi sulattanut vierasta kissaa lainkaan, vaan pörhisteli ja kiukutteli aina tilaisuuden tullen - eli oikeastaan koko ajan. Alkuinnostuksen jälkeen Aku tyytyi pitämään etäisyyttä vierailijaan, mutta Rokki ei olisi millään halunnut jättää uutta kaveria rauhaan. Hoitoviikonlopun aikana nelikko kuitenkin tottui toisiinsa jonkin verran: Misu ja Aku eivät kiinnittäneet toisiinsa huomiota, Milla tyytyi komentamaan pienempäänsä vain silloin kun sattuivat ruokakipoille samaan aikaan (nykyään tosin syövät jo sovussa vierekkäin) ja Misu ja Rokki intoutuivat leikkimäänkin.

Penikat jahtaavat valopilkkua

Aku tosiaan ei pahemmin kiinnitä kissoihin huomiota - ilmeisesti Milla on aikoinaan kouluttanut sen hyvin. Se antaa Misun olla ja mennä rauhassa. Rokki on sen sijaan oma, tohelo itsensä ja spurttailee etenkin Misun perässä keittiöstä olohuoneeseen ja takaisin. Välillä se on innostunut jahtaamaan pitkästä aikaa Millaakin, joka kuitenkin laittaa melko nopeasti stopin moiselle touhulle. Muutaman kerran penikat ovat leikkineetkin keskenään, kun Rokin piti vetää pikkukisua hännästä ja korvista, ja kissa puolestaan veteli toheloa korville. Misun kiiman mentyä ohi se ei kuitenkaan enää jaksa katsella Rokkarin kiusaamista niin paljoa, vaan sähähtää pojalle melko nopeaan. Naiset...

Milla suhtautui Misuun kuten arvelinkin: vihaisesti. Se ei aluksi pitänyt yhtään siitä ideasta, että talossa olisi joku toinenkin kissa. Alun ärhentelyjen jälkeen tytöt kuitenkin tulevat jo melko hyvin toimeen keskenään, eli kumpikaan ei liiemmin kiinnitä toiseen huomiota. Pari kertaa Milla on antoi lähdöt pienemmälleen ruokakuppien äärestä, mutta nyt mahtuvat vierekkäin syömään (omista kupeistaan, tietenkin). Misusta tosin välillä selkeästi näkee, että se haluaisi tehdä lähempää tuttavuutta Millan kanssa, mutta kissani on liian äkäinen vanha rouva sellaiseen touhuun.

Pikkukisu nauttii auringosta

Misu on sopivasti lieventänyt pahaa kissanpentukuumettani. Muutenkin uhosin heti ensimmäisen kerran nähdessäni sen, että nostan kissan reppuun ja vien sen kotia omaksi kissakseni. Omistajanvaihdosta ei ole kuitenkaan tapahtunut, kunhan se vain majailee vieläkin meillä. Yksiössä neljä eläintä ja parhaimmillaan kaksi (tai useampikin) ihminen on kuitenkin välillä hieman liikaa, joten siitä omasta omakotitalosta ja suuresta pihasta on tullut haaveiltua useammankin kuin kerran...