Kotimme piha (eli valtava "metri kertaa metri" -nurmikko) on loistavassa paikassa: aurinko paistaa siihen suunnilleen päivä kolmesta ilta kahdeksaan. Aurinkoisina päivinä siirrymme siis pihalle juomien kanssa, tosin välillä pitää jokaisen jäähytellä sisällä. Piha on sen verran suojaisa, ettei siihen tuule, ja etenkin Aku on huono siirtymään varjoon välillä. Se makaa itsepintaisesti auringossa kunnes se viedään sisälle vilvoittelemaan.
Rokki on kunnostautunut vahtikoirana. Enää se ei tosin hauku jokaista ääntä ja liikettä, mutta ensimmäisenä päivänä kaikki erikoinen sai sen kiljumaan. Tenava ei osaa haukkua tai murista kovinkaan vakuuttavasti, vaan se nimenomaan kiljuu ja pikkuisen koittaa örähtää samalla kun Aku silloin tällöin ilmoittaa pihan vartijoista pikkuisen miehekkäämmin. Onneksi ne nykyään antavat ihmisten liikkua pihalla pääasiassa ilman häiriötä ja tyytyvät vain seuraamaan näitä rauhassa. Naapurisovun ja emännän korvien kannalta on ihan mukavaa, että Rokkikukko osaa välillä olla hiljaakin.
 |
| ...vähäsen myös Koskelan auringonpalvojia |
Rokkari täytti eilen 10 kuukautta, iso poika jo! Kriiseilin jälleen yksi päivä siitä, mihin tämä aika on oikein kadonnut - en minä vielä halunnut pentuajasta luopua! Toisaalta on mukavaa kun pyykkikoriin ei lennä sukkia joka päivä ja vessapaperiakin kuluu huomattavasti vähemmän kun poika on tajunnut jättää kämpän kuivaksi. Viikonloppuna on myös tiedossa Rokin ensimmäinen virallinen näyttely täällä Oulussa. Poika lähtee perjantaina Jannille laittautumaan komeaksi, ja ilmoittelemme varmasti myöhemmin, miten hienosti se hurmasi ihmiset (ja kuinka monta uutta kaveria se sai).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti