Arki on sujunut melko synkeissä merkeissä, sään puolesta siis. Aamulla on hämärää, emännän päästyä koulusta on hämärää, ja vettä tuntuu tulevan koko ajan. Onneksi parina päivänä on sentään paistanut aurinko ja nyt on ollut viileämpää, joten jos se lumi kohta saataisiin takaisin. Emännän ja Rokin hermot kiittäisivät, sillä noilla tassukarvoilla on joku taito kerätä kaikki kura ja lika suuremmalta alueelta, kuin mihin poika ehtii edes juosta (ei tosin sillä, että se muutenkaan erityisemmin väistelisi kuralammikoita).
Isänpäivänä kävimme vanhempieni luona syömässä, kahvittelemassa ja tarjoamassa isälle hyvän lahjan: pitkän lenkin poikien kanssa. ;) Ikävä kyllä sää ei silloinkaan erityisemmin suosinut, mutta tihkuttelusta huolimatta kolmikko käväisi pitkän lenkin ja lopputuloksena oli pari uitettua, mutta varmasti tyytyväistä rottaa.
Olen myös miettinyt jo jonkin aikaa, jos oikeasti osallistuisin Akun kanssa agility-kurssille. En vain ole vielä ehtinyt sen tarkemmin katsella mahdollisia kursseja, mutta se olisi virkistävää vaihtelua ja varmasti kivaa Akunkin mielestä - kunhan putkipelosta päästäisiin yli...
Kun parina viime aamuna on pompannut unesta sekaisin istumaan ja ihmetellyt, mistä kuuluu kauhea meteli, on väkisinkin iloinen että sentään Milla on steriloitu. Pikkukisulla on kiima, ja sen kyllä kuulee. Vieläkin on vaikea ymmärtää, miten noin pienestä kissasta voi lähteä niin kamala ääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti