Millainen on kiinanharjakoira?

Harjakoira-lehden numerossa oli leikkimielinen rotumääritelmä kiinanharjakoirasta ja se sai tämän talouden kaksijalkaiset naureskelemaan. Suurimmasta osasta olen täysin samaa mieltä, joten ajattelin jakaa esittelyn tännekin.

Yleisvaikutelma: Pieni, mutta pippurinen. Tekee useimmiten niin kuin itse haluaa ja manipuloi omistajansa luulemaan, että se oli juuri sitä, mitä siltä pyydettiin alunperinkin.

Ominaispiirteet: Kompakti koko. Kohtuullisen hiljainen, joskin urokset nalkuttavat toisinaan enemmän kuin nartut.

Luonne: Omistava, toisinaan mustasukkainen. Murjottaa jos jää huomiotta, mutta parhaimmillaan ihastuttava elämänkumppani.

Pää: Mahtuu koirapuiston portin välistä juuri ja juuri. Muodoltaan hieman suippo, jotta pystyy avaamaan raollaan olevat ovet, myös keittiön alakaapit, mahdollisimman vaivattomasti. Pään yleisvaikutelma on viehättävä, ilme on kotioloissa raukea, mutta ulkona valpas ja valmiina toimintaan. Lyhyt otsa, harja alkaa mieluiten jo otsapenkereestä ja se laskeutuu kauniisti hartioille. Pitkät hiukset ovat kauneimmat, mutta myös punkkarimalliakin on nähty. Muistuttaa kasvoistaan hieman koiran näköistä ihmistä.

Silmät: Räpsyttelee silmäripsiään halutessaan jotain. Osaa teeskennellä kyyneliä jos ei saa tahtoaan läpi.

Korvat: Suuret pystyt korvat, joilla kuulee pienimmänkin jääkaapin narahduksen. Puutereilla tavataan myös luppakorvia, jolloin ne tunnistavat jääkaapin oven äänen erityisen kaikuluotaimen avulla, jopa tehokkaammin kuin pystykorvaiset rotutoverinsa.

Purenta: Namipalat menevät helposti, joskus oma kuivamuona tuottaa ongelmia. Koirankeksejä puree merkistä riippuen, mieluiten jos niissä on sisällä jotain.

Kaula: Tarpeeksi pitkä, jotta koira pystyy vaivatta kurkottamaan ruokapöydälle sekä työntämään päänsä mistä tahansa sohvan nurkasta ihmisensä syliin.

Eturaajat: Osaa halata lelujaan ja ihmistään etujaloillaan. Soveltuvat myös ovien avaamiseen, kunhan ovenkahva ei ole liian korkealla.

Runko: Osaa vetää vatsansa sisään ja näyttää aliravitulta ekstramurkinoiden toivossa, ja vaarana onkin jenkkakahvat ja pömppömaha.

Takaraajat: Ponnistaa takajaloilta ruokapöydälle, kunhan pöydän antimet ovat tarpeeksi motivoivat. Kävelee pitkiäkin matkoja kahdella jalalla, mikä saa koiran näyttämään toisinaan kovin ihmismäiseltä. Pystyy hämäämään ihmisimitaatioillaan televisiolupatarkastajaa ja osaa karatepotkuja.

Käpälät: Sirot ja naismaiset. Kynnet kohtuullisen pitkät, minkä väriset tahansa, tosin ranskalainen manikyyri on erityisen suosittu narttujen keskuudessa.

Häntä: Heiluu usein ja sitä voi käyttää pölyhuiskana.

Liikket: Tuultakin nopeammin paikalla, jos yrittää syödä salaa. Muutoin kohtuullisen rauhallinen, jotkut luulevat välillä nahkaiseksi sohvatyynyksi.

Karvapeite: Mieluiten keinoturkista, sillä  myötätunnosta eläinystäviään kohtaan harjakoira ei mielellään pukeudu minkkiturkkiin, ellei kyseessä ole Dolce & Gabbanan turkisasuste.

Väri: Kutakin koiraa pukevat erilaiset värit ja suositellaankin, että koira viedään värianalyysiin viimeistään sen täyttäessä kaksi vuotta.

Koko: Täydellinen halittavaksi ja mahtuu peiton alle mainiosti.

Näin hurmaavalta kiinanharjakoira näyttää, kun se saa rauhassa leikkiä eikä tarvitse poseerata. Aku se sitten osaa valita kauneimmat ilmeet ikuistettavaksi.

Vielä lopuksi (ilmeisesti kohta jo tavan takia) säästä: tälle viikolla on tiedossa jo pakkasta ja loppuviikoksi lupailtiin luntakin, joten ehkä tämä harmaus vaihtuisi kohta jo kunnon lumeen! Todella tympeää lenkkeillä, kun vuorokaudesta riippumatta on aina synkeää. Tänäänkin lenkillä Aku olisi ollut valmis kääntymään takaisin kotiin ensimmäisen käännöksen jälkeen, mutta niin se raukka vain joutui jolkottelemaan muiden perässä vähän pidemmän lenkin.