Uusi koti

Muuton myötä kissat saivat vähän isomman kiipeilytelineen

Asunto on ollut aikalailla kunnossa jo jonkin aikaa, mutta vasta tänään saimme pienten ongelmien kautta netin käyttöömme. Vielä pitäisi luovuttaa edellisen asunnon avaimet, ja sitten kai voi muuton sanoa olevan ohi! Onhan tässä ollutkin hommaa.

Eka aamu uuessa kodissa

Kaksi päivää tavaroita kannettiin useamman tunnin ajan, kun kahden eri yksiön kamat tuotiin tänne kolmioon. Sen lisäksi emännän asunnosta on sitä tavaraa kannettu vähän enemmänkin, vaikea uskoa miten yksiöön saakin tungettua niin paljon roinaa... Pojat olivat aikalailla pois jaloista ja lenkkeilivät isäni kanssa, joten illalla oli väsynyttä porukkaa! Ensimmäinen yö oli silti kaikinpuolin levoton, kun eläimet eivät meinanneet millään asettua ja siitä syystä emäntä on pyörinyt suurimman osan yöstä valveilla. Isäntä on toki kuorsannut rauhallisesti.

Misu löysi hyvän paikan (väliaikaisesti)

Pikkuhiljaa tänne on kuitenkin asetuttu. Kissat saivat toisesta asunnosta mukaan kiipeilytelineen, joka on edelliseen verrattuna paljon suurempi. Se onkin saanut kunniapaikan olohuoneen ikkunan edestä, josta kissojen on hyvä katsella pihalle; pienempi teline löytyy makuuhuoneen ikkunan alta. Misu myös ihastui pehmeisiin tyynyihin sohvan selkänojan päällä (ja ilmeisesti se oli tarpeeksi turvallinen paikka pojilta), mutta ikävä kyllä pikkukisu joutui luopumaan paikastaan, kun tyynyt löysivät uuden paikan. Sen lisäksi kissat keksivät toisenkin kivan paikan:

"Mitä nää kiljut siinä, täähän on hyvä paikka?"

Vaatekaapin oven väliin saa työnnettyä tassun, jolloin sinne kaappiin pääsee sisällekin. Kissojen mielestä tosi hauskaa, emännän mielestä ei. Misu oli tosin kuulemma saanut apua päästäkseen tuonne ylös asti, mutta Milla on itse hypännyt sille ainoalle rikkinäiselle hyllylle, joka ei tahdo pysyä pystyssä. Ihme, ettei se ole tuolla mahalla tullut alas.

Kaappeja on muutenkin pitänyt hieman parannella, sillä keittiön kaapit olivat etenkin Misun mielestä jänniä. Eläinten ruokakaappi on teljetty lapsilukolla (jonka olemassaolon emäntäkin joskus unohtaa...), ja roskiskaappi on myös viritetty kiinni kuminauhalla.

Koirilla ei ikävä kyllä ole nyt oikein ikkunapaikkaa. Keittiön ikkunan alla on penkki, josta näkee jotenkin ulos, mutta pojat eivät sitä juurikaan käytä. Vieras-/pelihuoneessa saattaa vähän nähdä ulos, jos seisoo sängyn reunalla ikkunaa vasten. Sekin on kuitenkin melko surkea paikka, joten pojat joutuvat aikalailla luopumaan ikkunakyttäämiseltä. Ehkä se on kuitenkin ihan hyvä, sillä nyt etenkään Rokki ei hauku naapureiden iloksi, kun joku sattuu erehtymään näkökenttään.

Muutenkin poikien sopeutuminen haukkumisen osalta on hieman niin ja näin. Ensimmäisenä päivänä ilman ihmisseuraa Rokki on kiljunut ihailtavan kauan, mutta jo toisena päivänä täällä on ollut hiljaista. Kumpikin pojista kuitenkin vahtihaukkuu, joskin sekin on onneksi hieman vähentynyt eikä jokaisella kolahdukselle tarvitse räjähtää. Naapureiltakin on varmistettu, ettei meiltä kuulu mitään häiritsevää meteliä, ja rauhallista on kuulemma ollut. Pojat tunnetaankin tässä rapussa jo "hassuina koirina".

Asunto on edelliseen verrattuna sen verran iso, että etenkin Rokin on vaikea keskittyä yöllä nukkumiseen. Se saattaa välillä lähteä seikkailemaan ympäri kämppää, jahdata kissoja ja ilahduttaa muita merkkaamalla jonnekin. Tämä ongelma kuitenkin ratkaistiin ihan vain sulkemalla makuuhuoneen ovi yöksi, jolloin pojat nukkuvat rauhassa ja kissat eivät aamuyöllä herätä seisomalla pään päällä. Oven ripaan Milla kyllä koittaa hypätä, jos kukaan ei herää ruokkimaan tarpeeksi aikaisin, mutta ainakin toistaiseksi ovi on pysynyt kiinni.

Lähiympäristöönkin ollaan tutustuttu hieman, vaikka kovin kauas ei ole vielä uskallettu lähteä. Suunnilleen tuttua seutua tämä kuitenkin on, joten tuskin tuonne kovin helpolla eksyisikään. Ulkona on kuitenkin viihdytty varsinkin nyt, kun aurinko on paistanut ja lämpötila on ollut jopa plussan puolella! Kaikin puolin tämä porukka on tyytyväinen uuteen kotiin. :)