lauantai 4. heinäkuuta 2015

Kissojen pesä ja koirien lenkkikaveri

Uusi vauvan tuloon liittyvä tarvike on seissyt nyt reilun viikon paikoillaan, jotta eläimet ovat saaneet siihen rauhassa tutustua. Kuten arvata saattaa, kissat ovat tutustuneet rattaisiin samalla innolla kuin pinnasänkyynkin: ai kiva, uusi pesä meille!



Sen verran huonoja ja epäjohdonmukaisia omistajia olimme taas, että ensinhän kissojen päähänpitosta piti ottaa kuva, ennen kuin ne saattoi hätistellä tiehensä. Pinnasängyn tapaan myös rattaat on tarkoitus kuitenkin pitää kissavapaana alueena. Milla oppi jättämään vaunut rauhaan paljon nopeammin kuin pinnasängyn, vaikka muutaman kerran sen joutuikin nostamaan muualle nukkumaan. Yritin myös peittää vaunuja sadesuojalla, jotta ne eivät olisi niin houkuttelevat kissan mieleen - ja tein niistä vahingossa entistä ihanammat. Kunhan tarpeeksi sinnikkäästi yritti, niin kumpikin löysi sadesuojasta reiän, jonka ansiosta vaunut olivat suojaisa pesäpaikka. Hirmu kivat siis!



Kun sadesuoja otettiin pois, viehätys rattaita kohtaan alkoi myös hävitä. En uskalla vielä kehua, että tytöt olisivat hylänneet ne kokonaan pesäpaikkana, mutta ainakaan hetkeen niitä ei ole yllätetty nukkumasta vaunuista.

Suunnitelmissa oli totutella poikia kulkemaan vaunujen vierellä ennen vauvan syntymää, kun opettelu olisi vielä helpompaa. Kahdestaan ja ilman vauvaa sekä koirien totuttaminen että itsekin vaunujen kanssa lenkkeilyyn tottuminen sujuikin leppoisasti. Pakko myöntää, että hieman oli silti pöljä fiilis työnnellä rattaita muiden iltalenkkeilijöiden seurassa, kun rattaiden kyydissä oli ainoastaan kamera :D Kivempi kuitenkin näin kuin rynnätä yksin ulos koirien, vauvan ja rattaiden kanssa kertaakaan testaamatta etukäteen!





Lyhyehkö testilenkki yllätti positiivisesti. Olin valmistautunut siihen, että pojat säntäilisivät vuoron perään rattaiden, toistensa ja taluttajan alle, mutta ne kulkivatkin melko fiksusti vaunujen vierellä. Aloitimme lenkin niin, että toinen työnsi vaunuja ja koirat olivat toisella, kunnes annoin Akun isännälle rattaiden viereen ja lopulta Rokinkin. Ei juurikaan ongelmia! Rokilla oli tosin välillä vauhti päällä ja se hivuttautui monta kertaa vetämään, mutta pojat eivät arastelleet vaunuja lainkaan vaan kulkivat reippaasti vierellä. Taluttajalla on tietenkin vielä opettelemista siihen, että remmit pysyvät hyvin hallinnassa. Kummaltakin se sujui jo nyt tarpeeksi hyvin, jotta vaaratilanteita ei ainakaan pitäisi tulla.

Talomme hissi oli hieman ahdas kahdelle ihmiselle, kahdelle koiralle ja vaunuille, mutta kyllä sinnekin mahtui hyvässä sovussa. Tästä on hyvä jatkaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti