sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Rauhallinen juhannus

Vietimme tänä vuonna juhannuksen pitkälti kotona ja omassa porukassa. Perjantaina meni kuitenkin melkein koko päivä vanhempieni luona Kempeleessä seikkaillen ja syöden. Olisihan se ollut kiva päästä mökkeilemään koirien kanssa juhannuksena, mutta ehkä ensi kesänä! Mukavasti aika kului näinkin.








Kävimme ensin purkamassa energiaa hiekkamontuilla, vaikka todellisuudessa vauhti olikin melkoisen rauhallista. Aku innostui spurttaamaan ihan vain pari kertaa ja pääasiassa se kulki verkkaisesti meidän perässä hajuja haistellen. Rokki irrotteli hieman enemmän, mutta senkin aika tuntui kuluvan enemmänkin jäniksen papanoiden etsimisessä ja syömisessä kuin riehumisessa.




Pääasiassa ne harvat vauhtikuvat olivat enemmän tai vähemmän epäselviä, sillä en ehtinyt kameran kanssa poikien vauhtiin ollenkaan mukaan! Jokunen onnistunutkin räpsy pojista on, mutta melkein kahdestasadasta kuvasta ainoastaan viitisenkymmentä jäi jäljelle epäonnistuneiden poistamisen jälkeen. Pääasiahan tietenkin on, että pojilla oli kivaa ja kameran muistikortin sisältö on sitten vain hauskaa plussaa ;)





Perjantai oli sään puolesta ihan kelpo ulkoiluun, sillä vesisadetta ei manailusta huolimatta tullutkaan. Välillä paistoi aurinko ja välillä taivas oli pilvessä, joten ilma oli riittävän viileä siihen, että emäntäkin jaksoi koirien perässä lyllertää. Akun mielestä tietenkin auringon olisi pitänyt porottaa ihan kunnolla, sillä olihan se nyt tympeää taivaltaa hiekkaerämaassa ilman rihman kiertämää. Pappaankin tuli kuitenkin vauhtia, kun otettiin suunta takaisin autolle ja sitten Akulla ei enää ollutkaan kiire pois. Hajut veivät koiran mennessään, mutta onneksi kumpikin oli sen verran hyvin kuulolla, etteivät liian kauas lähteneet. Rokkikin lopetti hyvin alkaneen takaa-ajonsa kauempaa ajaneen auton perässä, kun kerran karjaisi. Hienot pojat!




Hassu koikkelehtija. Turhaanhan sitä kaikkia tassuja sotkee!


Hiekkamonttujen jälkeen kävimme syömässä munkit, ennen kuin lähdimme takaisin Kempeleeseen grillaamaan. Pojat seurasivat kaikkea tarkasti: valmistelua, grillailua, syömistä, siivoamista... Kovin paljoa ne eivät ehtineetkään päivän aikana nukkua, sillä koko ajan piti jotain tarkkailla! Pojatkin saivat osansa juhannusherkuista ja ulkoilivat lisääkin isäni kanssa. Sen lisäksi pienet veljentytöt pitivät Rokin touhukkaana nakkelemalla pojalle siilipalloa väsymykseen asti, niin he myös pitivät sitten väsynyttä poikaa hyvänä silittelemällä ja paijailemalla sohvalla. Mukavaa nähdä, miten kolmikon välit tuntuvat paranevan kerta kerran jälkeen eivätkä tytöt enää niin kovin ujostele toisinaan turhankin innokasta koirakaveria :)




Toivottavasti muillakin on ollut mukava juhannus!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti