Korvat pystyyn ja parta pois!

Tän lähempänä ei voi vielä poseerata Akun mielestä

Ei voi vielä sanoa, että arki olisi palautunut meillä takaisin normaaliksi, sillä se ei todellakaan ole. Rokki on tosin päässyt pienestä vieraskoreudestaan ja viihdyttää meitä iltavillillä aina yhdentoista aikaan, mutta se vasta saakin Akun ja Millan niskakarvat pystyyn. Toisaalta olen päässyt todistamaan poikien yhteistä leikkihetkeä! Pari kertaa ne ovat jahdanneet toisiaan yksiössämme (eli juosseet keittokomerosta olohuoneeseen käytävää pitkin ja liukastellen takaisin) ja retuuttaneet lelua keskenään. Aku tosin selkeästi varoo pienempää ja on aavistuksen hermostunut, sillä murinaleikit se lopettaa lyhyeen ja lähtee pois tilanteesta - ja muistaa välillä komentaa iltavillin saanutta rokkikukkoa kovasti ärisemällä vieressä...

Toinen korva ei oikein jaksais nousta...

Otin myös Rokin korvateipit pois, sillä ne alkoivat olla jo huonosti kiinni ja kovasti raapimisesta päätellen kutittivatkin. Hyllyllä oleva teippirulla taitaa kuitenkin päästä pian takaisin käyttöön, sillä kuten ylläolevista kuvista näkee, toinen korva lähinnä lerputtaa sivulle. Nakujen kiinanharjakoirienhan korvien tulisi olla pystyt, ja toinen korva pennulla onkin hienosti ylhäällä. Akullakin kyllä aikoinaan toinen korva lurpahti aina unien jälkeen vielä useamman kuukauden ikäisenä, mutta nykyään ne pysyvät hyvin pystyssä. Ja saavat ihmiset naureskelemaan suurella koolla, mutta eipä pikkuveikankaan korvat erityisen pieniltä näyttäneet teippien poiston jälkeen.

Risuparta...

....ja siilin kuono

4 vuotta vanha trimmerini päätti hajota pari viikkoa sitten. Akuahan ei tarvitse trimmata mitään erityistä tilaisuutta varten, sillä näyttelyissä emme enää käy keväisen kastroinnin seurauksena. Olisi kuitenkin ollut kivaa siistiä ukkoa, sillä risuparta oli ehtinyt kasvaa kaikenkaikkiaan pari kuukautta ja naama alkoi näyttää siltä! Toisaalta on aina yhtä kiva huomata kunnon ero trimmaamisen jälkeen, kun luolamiehen parran takaa paljastuukin komea mies. Tämä ilo koettiin taas pitkän tauon jälkeen, sillä isäni toi uuden trimmerin - ei kyllä vieläkään sitä kauan himoittua Moser ChroMiniä, mutta ehkä sekin joskus kotiutuu meille. Hyvin tuo uusikin trimmeri ajoi asiansa!

Samalla sohvalla voidaan kuitenkin jo nukkua

Me täällä jo vähän odotellaan ensi vuoden alkua, että Rokin rokotukset olisivat kunnossa ja pääsisimme vierailemaan läheisessä koirapuistossa. Akukin ehkä innostuisi paremmin leikkimään pienen riiviön kanssa, kun olisi enemmän tilaa kirmailla eikä tarvitse pyöriä yksiössä. Vieraita on edelleen käynyt ihastelemassa Rokkia ja Rokki on tapansa mukaan ihastuttanut heistä jokaisen. Yksi vannoi aluksi tiukasti, miten rumalta pentu näytti, mutta jo vartin kuluttua leperteli sylissä istuvalle pennulle pehmoisia. On ne koiranpennut vaan niin suloisia!

Entäpä Milla? Neiti on ottanut tähän kaikkeen tyylikkäästi etäisyyttä. Öisin se tulee viereen sänkyyn, sillä koirat nukkuvat sohvalla, mutta muuten viihtyy omissa oloissaan. Pari kertaa se on törmännyt Rokkiin ja pentu on yrittänyt kovasti aloittaa painileikkiä, mutta yllätyksekseni Milla on vain kävellyt pois! Akulle se aikoinaan näytti tiukasti kaapin paikan, mutta Rokilta se näyttää sietävän enemmän. Ehkä se ei jaksa enää tuhlata aikaa näiden kouluttamiseen, kun Akustakaan se ei saanut muokattua sellaista kuin haluaa: mahdollisimman huomaamatonta.