Rokin ensimmäinen mätsäri

Suuntasimme ensimmäisiin näyttelyihin heti kun se Rokin rokotusten perusteella oli mahdollista. Niinpä lauantaina 21.1 pentu katseli kummissaan pienen hallin ihmisvilinää match shown alkua odotellessa. Pakko sanoa, että olen todella ylpeä pienestä tuholaisesta!

Velipojat Rokki ja Luca

"Mitä nyt tapahtuu?"

Janni esitti Rokin ja kilpaseuraksi saatiin myös pojan veli, kauniit silmät (ruskea+sininen) omaava nuoriherra Luca. Kilpailua poikien välillä ei onneksi ollut, sillä heti aluksi kummallakin oli aivan eri rotuinen kilpakumppani ja myöhemmin Rokki kisasi sinisten ja Luca punaisten nauhan saaneiden kanssa. Ikävä kyllä kumpikaan pojista ei sijoittunut, mutta todella hienosti ne esiintyivät!

Hienosti seisoo vapaana!

Vieraat koirat ja ihmiset eivät kaksikkoa pahemmin pelottaneet, vaikka toisaalta kumpaakaan jänskätti aavistuksen. Tosi reippaasti veljekset kuitenkin liikkuivat hallissa ja erityisesti antoivat tuomarin koskea pöydällä peruuttamatta tai riehumatta muutenkaan. Hienoa! Muutenkin esiintymistä oli kiva katsella, vaikka rokkikukko saisi jo nostaa korvansa.. Tai no toinen on melko hyvin pystyssä, toinen ei sitten millään.

Sen lisäksi oli vielä ilo katsella Rokin seisotuksia! Häntä vispasi niin hulluna, että tärähtäneitä kuvia oli reippaasti suurin osa kameran sisällöstä. Mutta ei se haittaa, pääasia että poika pitää tuon reippaan olemuksen tulevaisuudessakin!

Tuloksena siis sininen nauha ja ei sijoitusta, mutta sitäkin tyytyväisempiä ollaan pikkupojan käytökseen.

Kaverit?

Ihan alkuun pieni varoituksen sana: tämä julkaisu tulee sisältämään kuvia! Ikävä kyllä laadusta taidetaan joutua tinkimään, sillä nykyään turvaudun välillä kännykkäni kameran laatuun. Alla kuitenkin seisotuskuvat pojista.

Rokki 17 viikkoa

Aku vähän laihtuneempana..?

Akuhan tosiaan kastroitiin keväällä 2011, jonka jälkeen se hitaasti ja varmasti keräsi ympärilleen rasvakerrosta tulevan talven pakkasia varten. Olen nyt pitänyt tarkemmin silmällä sen syömisiä ja tullut siihen tulokseen, että vatsan seutu on hieman kaarevampi? Parempaan suuntaan siis oltaisiin menossa, vaikka ylimääräistä löytyykin vielä. Ikinähän Aku ei ole varsinaisesti ylipainoinen ollut, mutta selkeästi pyöristyi ja muuttui "tankiksi", joten päätin kiinnittää enemmän huomiota sen ruokailuun ja liikuntaan. Tulisi vain pian kesä ja lämpimät ilmat, jolloin lenkkeilykin on huomattavasti helpompaa!

Ja siitä päästäänkin kivasti tämän päiväisiin tapahtumiin. Kävimme jälleen Tiian ja Hugo-villiksen kanssa lenkillä ja koirapuistoilemassa, ennen kuin tulimme meille leikkimään. Ulkona suosin kännykän kameraa, mutta eivätpä nuo sisällä otetut kuvat hirveästi parempia ole, vaikka ihan oikeaa kameraa niihin käytinkin... Voisi opetella käyttämään tuota kunnolla!

Sininen hetki? 

Aku ei ole ikinä täysin ymmärtänyt, mitä koirapuistoissa kuuluu tehdä. Niinpä toivoin, että koirakaveri(t) innostuttaisi sitä leikkimään ja juoksemaan, mutta niin ei käynyt. Ensinnäkin Rokkia paleli ja jänskätti, joten se lähinnä seisoi paikoillaan ja Hugokin keskittyi hajujen metsästämiseen tai Rokin kiusaamiseen. Minä sain pääasiassa juosta ympäri puistoa yllyttäen koiria leikkimään ja hetkeksi Rokki ja Hugo innostuivatkin jahtaamaan toisiaan! Pienestä pennusta alkoi kuitenkin ilmetä roturasistin piirteitä.

Äiti mää tuun sylkkyyn mieluummi

Rokki ei siis pidä muista roduista. Hugo olisi halunnut kovasti leikkiä ja aikansa karkuun juostuaan, pentu pyörähti ympäri ja laittoi vanhemman koiran ojennukseen - tai ainakin yritti kovasti. Hugo ei aivan ottanut tosissaan pienen rääpäleen vikinää, vaikka itsevarmasti Rokki yrittikin läksyttää vanhempaansa. Ehkä niistä kuitenkin vielä kaverit tulee, sillä loppuajasta ne jo vetivät lelua hetken! Aku sen sijaan olisi mielellään leikkinyt Hugon kanssa, mutta tyytyi lopulta väistymään sivulle ja katsomaan muiden touhuja sylistäni. Mammanpoika.

Talvinen sunnuntai

Tänään päätimme kokeilla lainassa olevaa fleecehaalaria Rokille, sillä aikaisemmin se oli aivan liian iso. Vieläkään puku ei aivan kunnolla sopinut, mutta sen verran poika oli kuitenkin kasvanut, että sitä saattoi käyttää! Tajusinkin yhtäkkiä, että pentu tuntuu kasvaneen hurjasti kotiutumisensa jälkeen. Missä on se pieni töppöjalkainen rääpäle? Nyt se on niin pitkäjalkainen teini...

Tai sitten kärsin jonkinlaisesta kriisistä, sillä muutama päivä sitten äitini kysyi, että onko Rokki kasvanut lainkaan. Yksi vaikuttava tekijä saattaa olla se, että yökyläilynsä aikana pentu trimmattiin ja siistittynä se näyttää "aikuisemmalta". Sisimmältään se on kyllä edelleen sama pieni penikka, joka jää tarvittaessa tapittamaan suurilla silmillään pöljän näköisenä. Minkälaisen kriisin tulen vielä kokemaan, kun tajuan joku päivä senkin olevan neljä vuotta? (Miten Aku täyttää viisi keväällä?)

Tiuhti ja Viuhti

Mutta jätetään omistajan kriiseilyt sivulle ja keskitytään niihin, joista tämän blogin pitäisi oikeasti kertoa. Rokki siis yökyläilynsä aikana kävi myös ensimmäisissä näyttelytreeneissään ja kuulemma hienosti! Hieman isommat koirat ujostuttivat, mutta muuten oli tosi reipas. Olen muutenkin huomannut, että muut kuin kiinanharjakoirat hieman jännittävät pentua. Aku on innoissaan rodusta kuin rodusta niin kauan, kuin koira on pieni ja mieluiten narttu tai pentu (kunhan se ei ole meille jäämässä), mutta Rokkia muut rodut pelottavat. Kaveri kävi tammikuun alussa norfolkinterrierin pennun kanssa, ja suunniteltu leikkitapaaminen hieman muuttui: Rokki pinkoi karkuun, Laru leikki yksin ja Aku häiritsi välillä haistelemalla innoissaan ja pinkomalla sitten karkuun. Meidän pojat osaavat edustaa.

Tänään saimme lenkkiseuraksi pari päivää sitten naapuriin muuttaneen kaverini ja hänen toisen villakoiransa, Hugon. Reippailimme kauniissa talvisäässä ja jälleen Rokki teki selväksi, etteivät muun rotuiset koirat ole erityisen kivoja. Hugo oli tosin innoissaan pennusta eikä olisi malttanut jättää sitä rauhaan, kun taas Aku oli tapansa mukaan innoissaan Hugosta vaikkei saanutkaan erityisen paljon huomiota osakseen. Ties millaisina mörköinä Rokki pitää noita karvaisia otuksia, mutta eiköhän niistäkin pian kavereita tule.

Talvisäässä seikkailemisen jälkeen pojat olivat niin väsyneitä, että nukahtivat melkein saman tien. Muuten ollaankin vietetty rauhallinen sunnuntai ja rentouduttu kunnolla. Pikkuhiljaa pääsemmekin pidentämään lenkkejämme!

Paluu arkeen

Tulihan se kirjoitustauko sieltä! Reippaan viikon aikana ei vain ole juurikaan tapahtunut ihmeempiä nelijalkaisten elämässä, joten kirjoitettavaa ei ole ollut - paitsi tänään. Ikävä kyllä kuvasaldo jää aika köykäiseksi.

Perjantai 13. päivä on aivan hyvä päivä käydä ottamassa rokotukset. Huomasin tosin vasta edellisenä päivänä, että meidän täytyi Rokin kanssa hypätä aamun ruuhkabussiin emmekä olleet aikaisemmin niillä kulkeneet (ja pentu toisinaan alkoi kiljua automatkoilla...). Epäilyistäni huolimatta kaikki meni hyvin! Rokki katseli uteliaasti ihmisiä niin bussissa kuin kaupungissakin ja matkasi hiljaa sylissäni. Tammikuinen lumisade ei kuitenkaan ollut se mukavin sää, joten emme pahemmin jääneet turistiksi pyörimään keskustaan vaan kiirehdimme eläinlääkäriasemalle.

Eläinlääkärissä Rokki kirvoitti naurut niin vastaanottovirkailijalta kuin eläinlääkäriltäkin. Reipas ja utelias poika koitti nuuhkaista jokaista, ja eläinlääkäri totesikin sen olevan mukavan luottavainen. Hieman eri maata kuin Aku, joka eläinlääkärillä osaa kyllä olla nätisti, mutta ei tykkää sitten yhtään vieraan ihmisen kähmiessä sitä (mitenhän me pärjäsimme näyttelyissä aikoinaan). Varsinaista rokotustilannetta Rokki ei ehtinyt edes huomata, sillä herkulliset nappulat pöydällä varastivat sen huomion kokonaan.

Laita se pois...

Paluumatkalla Rokki alkoi selkeästi osoittaa väsymisen merkkejä johtuen varmasti osittain niin rokotteesta kuin uusista hajuistakin. Olin jo maalaillut mielessäni sykähdyttävän vision siitä, miten kuvaan Rokin kaupungin sykkeessä, mutta kuvahan ei tietenkään onnistunut. Ihan ensimmäiseksi kuvaajan pitäisi tietenkin opetella käyttämään kameraa ja kuvaamaan, mutta asiaa auttaisi myös huomattavasti toimivat patterit. Ne siis kannattaisi tarkistaa ennen lähtöä, jolloin ei välttämättä täydy tyytyä kännykän kameraan. Yllä kuitenkin yksi todiste meidän seikkailusta ja väsyneestä pojasta!

Tänään äijät lähtevätkin yökyläilemään ja palaavat taas huomenna kotiin riehumaan. Ehkä ehtisin siivota kerrankin kunnolla ilman, että pojat "auttavat" piilottamalla milloin mitäkin...

Lomailijoiden juhlaa

Rokin mielipide korvien oikeasta asennosta

Meillä nautiskellaan edelleen ammattikorkeakoulun suomasta joululomasta, ja omistajan kiireettömyyden takia päivät ovatkin olleet melko rauhallisia - ja samanlaisia. Kovin paljoa pojat eivät ole joutuneet muistuttelemaan itseään siitä, miten kotona ollaan yksin, mutta pieniä harjoituskertoja olen onneksi saanut aikaan (eli olen jaksanut käydä muuallakin ilman koiria). Rokki on tosin ollut täällä kahdestaan Millan kanssa ainoastaan kerran ja silloinkin vain parin minuutin verran, kun käytin Akun yöllä ulkona ja pikkuherra oli jo ehtinyt kastella kylpyhuoneen maton. Taisimme käväistä pihalla niin nopeasti, ettei rokkari edes tajunnut alkaa kaivata meitä.

Meillä päivät sisältävät siis pääasiassa leikkimistä ja nukkumista. Rokkia ei voi vielä käyttää pidemmillä lenkeillä ennen viimeisiä rokotuksia, enkä kehtaa jättää pentua kovin pitkäksi aikaa täysin yksinkään Millan armoille. Välillä joku on tosin ollut Rokin seurana, joten olemme päässeet Akun kanssa pidemmälle lenkille. Eilenhän pojat muuten ilahduttivat kissamme ankeaa arkea: ne juoksivat, riehuivat ja ärisivät niin kovasti, että arvon kuningattarella paloi hermot. Milla sähisi, pörhisteli, hyppi kohti ja juoksi piiloon ajettuaan ensin pojat pois keittiöstä, mutta herrathan ottivat sen pääasiassa leikkinä... Vähän taisi jänskättää Rokkiakin kun pari kertaa isompi mouruaja juoksee perässä, mutta heti Millan rauhoituttua se oli taas kimpussa haistelemassa ja tökkimässä. Vieläkään kisu ei ole opettanut pentua talon tavoille lyönneillä, mutta veikkauksia otetaan vastaan! Lauman pomon niin päätettyä totesin kuitenkin, että taitaa olla paras alkaa poikienkin nukkua:

Näin meillä siis nukutaan. Sohvalle kasataan päiväpeitto ja pari vilttiä, jolloin Aku saa möyriä pesänsä päiväpeiton sisään (sen on aina pakko nukkua peittojen alla) ja Rokki majoittuu puolestaan peittojen päälle (se ei tykkää siitä, että yritän piilottaa senkin viltin alle luullen, että reppana paleltuu muuten...). Toisinaan Rokki tosin majoittuu Akun päälle, jolloin peittokerrosten alta alkaa kuulua pahaenteistä murinaa. Toistaiseksi rokkikukko ei ole havainnut, että kuka murisee ja missä...

Silmänisku kaikille tyttösille!

Kävimme myös Rokin kanssa sen sijoittajan luona pienillä harjistreffeillä ennen uutta vuotta. Akua en raaskinut ottaa mukaan, sillä outo paikka sekä monta vierasta ihmistä ja koiraa pienessä tilassa tuskin innostuttaisivat sitä, mutta Rokki sen sijaan oli innoissaan. Se oli valmis leikkimään kaikkien paikalla olleiden koirien kanssa, mutta lopulta vain velipoika intoutui leikkimään kunnolla pojan kanssa. Samalla reissulla Rokki saatiin myös ajeltua, sillä oma trimmerini ei vain jaksanut noiden karvojen yli... Poika on todella karvainen tapaus, ja siinä missä Akua trimmatessa saa etsiä niitä ajeltavia karvoja, Rokin kohdalla saa rauhassa hukkua pieniin karvoihin. Ihan oikeasti.

Ehdimme myös hetkeksi Jannin kanssa innostua, sillä rokkikukon korvat pysyivät hyvin pystyssä! Väsyneenä ne hieman lurpsuivat milloin mihinkin suuntaan, mutta pirteänä myös korvat sojottivat täysin eikä melkein (kuten yllä olevasta kuvasta näkee). Ikävä kyllä intoa kesti vain muutama päivä, jonka jälkeen Rokki päätti pitävänsä aikaisemmasta tyylistään enemmän eikä enää nostanut korviaan. Tällä hetkellä pennut korvat sojottavat jälleen teipattuna kohti kattoa ja pidän peukkuja pystyssä, että näiden teippien jälkeen tätä ei enää tarvitsisi tehdä. Ei sillä, että teippaus erityisen rankkaa olisi, mutta ilman teippejä ja korvat pystyssä se saa kyllä aina hymyn huulille kun soheltaa lelu suussa luokse. Pieni lepakko!

Hei määki tahon nähä kuka sielä mennee!

Mikäs tää väläyttelevä homma on?

Uusi vuosi meni meillä rauhallisissa merkeissä. Ensimmäisen kerroksen asukkina pidän verhoja muutenkin pääasiassa kiinni, mutta rakettien alkaessa paukkua meillä oli myös radio ja televisio päällä. Milla piiloutui aluksi pariksi tunniksi sängyn alle, mutta lopulta neiti uskalsi pois ja löhöili lopun ajan kuten normaalistikin vailla mitään pelkoa. Akua raketit eivät ole ikinä pahemmin pelottaneet, joten sen kanssa uskalsin käydä pienen lenkinkin iltasella, ja muiden ollessa rauhallisia ei Rokinkaan tarvinnut pelätä. Ulkona käydessään se kyllä jämähtyi katsomaan aina kun jossakin pamahti, mutta ei stressannut turhia vaan hoiti hommansa ja palasi sisälle leikkimään.

Ossaan se määki!

Tässä kuussa tosiaan hommataan rokotukset kuntoon, jolloin Rokkikin pääsee pidemmille reissuille ja aloittamaan muun muassa näyttelytreenit Jannin kanssa! Sieltä meidän pieni kehien kingi alkaa muodostua. Kovasti odottelen myös kelien lämpenemistä (aivan normaalia tammikuun alussa) tai sitä, että rokkikukko kasvaisi lainassa olevaan haalariin sopivaksi. Ei niitä pidempiä lenkkejä kehtaa aloittaa ilman kunnon vaatetusta.

Sohvakuvista sen verran, että meillä Milla ja Aku ovat aina tykänneet katsella maailman menoa ikkunasta - kukapa nyt ei siitä pitäisi! Myös Rokki on oppinut hyppäämään sohvan selkänojalle, ja ensimmäisinä kertoina juoksinkin sydän syrjällään pelastamaan sen varmalta tippumiselta ja jalkojen katkaisemiselta. Rokissa on kuitenkin enemmän akrobaatin vikaa kuin uskoinkaan, sillä vielä kertaakaan se ei ole siitä tipahtanut lattialle, vaan kääntyy rauhassa ja loikkaa takaisin sohvalle ja sitä kautta pois. Ei noiden koirien kyllä tarvitsisi selkänojalla makoilla ihan vain minun mielenrauhani vuoksi, mutta mitäpä sitä apinoille voi tehdä...