Talvinen sunnuntai

Tänään päätimme kokeilla lainassa olevaa fleecehaalaria Rokille, sillä aikaisemmin se oli aivan liian iso. Vieläkään puku ei aivan kunnolla sopinut, mutta sen verran poika oli kuitenkin kasvanut, että sitä saattoi käyttää! Tajusinkin yhtäkkiä, että pentu tuntuu kasvaneen hurjasti kotiutumisensa jälkeen. Missä on se pieni töppöjalkainen rääpäle? Nyt se on niin pitkäjalkainen teini...

Tai sitten kärsin jonkinlaisesta kriisistä, sillä muutama päivä sitten äitini kysyi, että onko Rokki kasvanut lainkaan. Yksi vaikuttava tekijä saattaa olla se, että yökyläilynsä aikana pentu trimmattiin ja siistittynä se näyttää "aikuisemmalta". Sisimmältään se on kyllä edelleen sama pieni penikka, joka jää tarvittaessa tapittamaan suurilla silmillään pöljän näköisenä. Minkälaisen kriisin tulen vielä kokemaan, kun tajuan joku päivä senkin olevan neljä vuotta? (Miten Aku täyttää viisi keväällä?)

Tiuhti ja Viuhti

Mutta jätetään omistajan kriiseilyt sivulle ja keskitytään niihin, joista tämän blogin pitäisi oikeasti kertoa. Rokki siis yökyläilynsä aikana kävi myös ensimmäisissä näyttelytreeneissään ja kuulemma hienosti! Hieman isommat koirat ujostuttivat, mutta muuten oli tosi reipas. Olen muutenkin huomannut, että muut kuin kiinanharjakoirat hieman jännittävät pentua. Aku on innoissaan rodusta kuin rodusta niin kauan, kuin koira on pieni ja mieluiten narttu tai pentu (kunhan se ei ole meille jäämässä), mutta Rokkia muut rodut pelottavat. Kaveri kävi tammikuun alussa norfolkinterrierin pennun kanssa, ja suunniteltu leikkitapaaminen hieman muuttui: Rokki pinkoi karkuun, Laru leikki yksin ja Aku häiritsi välillä haistelemalla innoissaan ja pinkomalla sitten karkuun. Meidän pojat osaavat edustaa.

Tänään saimme lenkkiseuraksi pari päivää sitten naapuriin muuttaneen kaverini ja hänen toisen villakoiransa, Hugon. Reippailimme kauniissa talvisäässä ja jälleen Rokki teki selväksi, etteivät muun rotuiset koirat ole erityisen kivoja. Hugo oli tosin innoissaan pennusta eikä olisi malttanut jättää sitä rauhaan, kun taas Aku oli tapansa mukaan innoissaan Hugosta vaikkei saanutkaan erityisen paljon huomiota osakseen. Ties millaisina mörköinä Rokki pitää noita karvaisia otuksia, mutta eiköhän niistäkin pian kavereita tule.

Talvisäässä seikkailemisen jälkeen pojat olivat niin väsyneitä, että nukahtivat melkein saman tien. Muuten ollaankin vietetty rauhallinen sunnuntai ja rentouduttu kunnolla. Pikkuhiljaa pääsemmekin pidentämään lenkkejämme!