He ovat täällä taas

Misu on selvästi asiasta hyvillään...

Kissat ovat palanneet "viikonloppuhoidosta", eli parin kuukauden mittaiselta lomalta. Meidän tapauksessa on näköjään mahdotonta pysyä siinä sovitussa suunnitelmassa, vaan nuo hoitoajat venyvät aina. Onneksi mitään vahinkoa ei kuitenkaan sen suhteen ole tapahtunut: kissat saivat nautiskella elämästä ilman koiria (tai lähinnä Rokkia) ja sinä aikana ystävystyivät paremmin. Hoitotäti-Hannan mukaan tytöt leikkivät, nahistelivat, söivät ja nukkuivat yhdessä, joskaan eivät sentään aivan vierekkäin. Enemmän sitä kilpailua taisi olla siitä, kumpi ehtii Hannan kainaloon nukkumaan.

Elo pikkuisessa yksiössä on siis palannut takaisin normaaliin. Vilinää ja ääntä riittää, iltaisin on sohvalle tunkua kun jokainen tahtoisi juuri sinun syliisi (vaikka Misu pääasiassa viihtyykin yksin tihutöiden parissa). Ja niitä tihutöitä sitten riittääkin, sillä pikkukisulla riittää energiaa muillekin asti. Olemme piilottaneet suurimman osan johdoista suojien sisään ja osa on teipattu kiinni pöytään, jotta Misu ei pääse tuhoamaan enempää johtoja. Tavaroita olen järjestellyt sen mukaan, ettei se oikein keksisi mitään hauskaa ja vaarallista, millä leikkiä. Kaivoin myös yksi päivä esille yhden Millan vanhoista leluista, joilla rouva ei itse enää jaksa leikkiä, mutta josta kaikki muut sitten innostuivatkin.

Alla kuvia kultakalan kanssa leikkimisestä, vaikka ikävä kyllä kuvat olivat lähes poikkeuksetta heilahtaneita, rakeisia tai muuten vain taitavasti epäonnistuneita.

Fiksut ja filmaattiset... :)

Kissat ja koirat tottuivat pienen alkujärkytyksen jälkeen toisiinsa nopeasti ja käyttäytyvät nyt kuin mitään taukoa näkemisestä ei olisikaan ollut. Milla on tosin hommannut itselleen uuden nukkumapaikan: pyykkikori. Siellä saa varmasti olla rauhassa muilta, ja pyykkivuoresta päätellen alustakin on pääasiassa pehmeä.