maanantai 22. lokakuuta 2012

Trimmausta, sukulointia ja koirapuistoilua


Tämä on nyt tällainen pikainen kirjoitus meidän kuulumisista. Mitään kovin mullistavaa ei ole tapahtunut, mutta toivottavasti tällä viikolla päästään esittelemään Rokin uutta pukua talven varalle. Ainakin Oulussa lämpötilat alkavat tippua sen verran alhaisiksi, että ilman vaatteita ei oikein tarkene.



Siinä vähän vertailun vuoksi kuvamateriaalia siitä, kuinka karvaisia nämä herrat oikein ovat... Rokki oli kasvatellut rintakarvoja noin puolitoista kuukautta, Aku tuplasti sen. Ero on melko huima paitsi tietenkin tuossa karvan määrässä, niin myös laadussa. Kyllä sitä välillä tulee ihmeteltyä, että miten kaksi noin erinäköistä (ja eriluonteista!) koiraa voi olla samaa rotua.

Trimmailun osasyynä oli sunnuntainen vierailu vanhemmilleni. Tällä kertaa jouduimme liikkumaan bussilla, mutta onneksi pojat osasivat käyttäytyä pitkän bussimatkan hienosti. Hieman emäntää kyllä epäilytti, sillä Akun viimeisintä bussimatkaa en edes muista, ja Rokkikin on ollut bussissa vain kerran eikä erityisesti pidä autoiluista. Meidän karvaton joukkuea näytti kyllä piristyttävän kanssamatkustajien sunnuntaista aamupäivää, sillä saimme osaksemme melko paljon iloisia ilmeitä (tai huvittuneita, vaan samapa tuo - saatiin ihmiset silti hymyilemään :D).


Vanhempieni luona pojat pääsivät jälleen sekä lenkille että päiväunille isäni kanssa, joten reissu oli tietenkin onnistunut. Tuliaisina saimme hieman hirvenlihaa, joka maistui koko porukalle; Misukin on salakavalasti opetettu syömään kunnon lihaa.

Emännällä alkoi tänään syysloma koulusta, joten tiedossa on rankkaa lomailua. Tänään kävimme porukalla koirapuistossa, vaikka sää olikin melko viileä ja välillä sateli hieman vettäkin. Vaatekassin pohjalta löytyi kaksi samanlaista toppapukua, jotka ovat aikoinaan Akulle ostetut. Tyylikkyyden nimissä kummallekin pojalle samanlaiset puvut päälle ja ei kun pihalle!




Rokki riekkui ympäri puistoa, joskin rauhallisemmin kuin yleensä - taisi johtua pikkuisen liian isosta puvusta. Aku taas toteutti itseään ja pysytteli tutussa suunnitelmassa: hengaili ja tarkkaili muita. Pari kertaa se innostui pyrähtämään kauemmas, mutta pääasiassa seurasi tarkasti emännän jalan vierellä ja sovitti askeleet samaan tahtiin. Fiksu koira, kun osaa seurata opettamattakin.

Syksyn pukumuotia... Löysä haalari ja tiukka mantteli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti