Meidän kesähuone

Eli parveke, joka tosin odottaa lasitusta... Ehkä sitten joskus!

Entiset asukkaat olivat jättäneet parvekkeelle pari mattoa, jotka kannoimme keväällä roskiin. Ne olivat jo melko törkyisiä ja tiedossa oli hieman parempi ratkaisu, sillä isä oli luvannut tuoda heiltä ylimääräiset laudat meidän parvekkeelle. Samalla keittiössä hieman ylimääräisenä pyörinyt penkki tuotiin pihalle (vaikka kissat saattoivatkin aavistuksen ottaa nokkiinsa, sillä kumpikin tykkäsi nukkua penkillä selkä lämmintä patteria vasten).

Kuvissa näkyvä peite on myös vanhemmilta saatu. Äiti on ommellut pojille alustan jostain peitosta, joka on ollut menossa roskiin ja kannoimme sen lopulta tänne. Mukavampihan tuossa on makoilla kuin pelkällä puulla - kuten kuvista näkee ;)

Jokainen elukka tykkää olla parvekkeella hyvinä päivinä, vaikka niitä ei voikaan jättää sinne ilman valvontaa. Meillä ei tosiaan ole lasitusta ja vaikka kissat eivät ole osoittaneet mielenkiintoa kaiteelle hyppimiseen, emme kuitenkaan halua ottaa sitä riskiä, että ne joskus kokeilisivat ja tipahtaisivat alas. Asumme kuitenkin kolmannessa kerroksessa ja vaikka pudotuksesta selviäisikin ilman minkäänlaista vahinkoa, ei ainakaan emännän sydän kestäisi moista yllätystä; puhumattakaan sitten siitä etsimisestä, jos kissat ehtisivät pihaa kauemmas. Parvekkeen ovea ei siis pidetä auki ilman, että siellä on joku kaksijalkainen vahtina. Akukin tarvitsee vahtia lähinnä siihen, ettei se grillaa itseään auringossa liian pitkään ja muistaa käydä myös varjossa välillä viilentymässä ja juomassa. Se on auringon suhteen aavistuksen tomppeli ja sinnittelee kyllä viimeiseen asti lämmössä sen kerran, kun sitä on tarjolla. Rokilla on sen verran vauhti päällä, ettei se ehdi kauan aikaa maata samassa paikassa!