Olen poikien kanssa yöpynyt vanhempieni luona, jossa haastavaksi nousee aina nukkuminen. Ensinnäkin olen tottunut nukkumaan parisängyssä jo monen vuoden ajan, joten jo pelkästään yksin on vaikeaa mahtua kapeaan, yhden hengen sänkyyn, kun en yhtäkkiä voikaan nukkua poikittain - se lienee normaali asentoni öisin: pää omalla tyynyllä ja jalat isännän jalkojen päällä, sillä koirat nukkuvat siellä, missä omien jalkojeni pitäisi olla... :D Ja jos jo yksin on vaikeaa mahtua kapeaan sänkyyn, niin kokeilkaapa samaa kahden koiran kanssa, jotka pienestä koostaan huolimatta osaavat venyä ison koiran kokoisiksi öisin. Rentouttavaa!
Viime yön jäljiltä olo on kaikkea muuta kuin virkeä, sillä etenkin Rokki on ollut aivan hukassa. Se on seikkaillut ympäri huonetta, vinkunut ja piipannut pitkin yötä, pomppinut emännän ja Akun päällä (saaden sen murisemaan) ja kun lopulta poika rauhottui aamuyön pikkutunneilla, iski päälle hillitön hikka. En voi vieläkään uskoa, että koko sänky voi heilua pienen koiran hikan takia. Sen lisäksi, että pää taitaa vielä osittain nukkua, niin lihakset ovat aivan jumissa ihmeellisistä asennoista, joilla yritin mahtua kahden koiran kanssa samaan sänkyyn.
Tähän olisi tietenkin helppo ratkaisu: kieltää sänky koiralta. Esimerkiksi oma äitini ei voi sietää koiria sängyssä eikä vanhempien makuuhuone olekaan sallittua aluetta pojille, sängystä nyt tietenkään puhumattakaan. Aku on joskus nukkunut vanhempieni sängyssä, mutta se on jäänyt siihen muutamaan yöhön. Karvojahan näistä ei juurikaan irtoa, mutta etenkin näin syksyisin hiekka on raivostuttava ongelma. Toistaiseksi pojat kuitenkin saavat edelleen nukkua sängyssä, sillä kotona asian kanssa ei ole ongelmaa, mutta tulevat koirat eivät opi samoille tavoille. Se saluki (joka meille siis tulee parin vuoden päästä ;)) saa kyllä nukkua makuuhuoneessa, mutta sänkyyn asti ei tarvitse päästä.
Pojillahan on etuna ollut vielä karvattomuus, sillä pikkuinen ja naku harjispentu on niin vastustamaton, ettei sitä voi olla ottamatta viereen yöksi! Totuus kuitenkin on, että samalla tavalla nämäkin pärjäisivät jossain muualla kuin emännän peiton alla. No, antaa poikien silti jatkaa nukkumista sängyssä. Tyhmästä päästä kärsii kirjaimellisesti koko ruumis, kyllähän nämä jumit hetken päästä luovuttavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti