Remonttikoirat ja reissukissat

Meillä oli pari viikkoa sitten viikon mittainen remontti, jonka seurauksena kämppä oli kaaoksessa. Milla ja Misu haettiin sunnuntai-iltana hoitoon ystävien luo, joilla on itselläkin kissa: Peppi. Hieman jännityksessä odotimmekin ensimmäisen illan viestiä siitä, tulevatko kissat bumerangina takaisin vai meneekö kaikki edes sen verran hyvin, että kissat voivat kyläillä useammankin päivän. Onneksi ongelmia ei juurikaan ilmennyt ja tytöt tulivat takaisin kotiin vasta torstai-iltana, jolloin meidän täytyi vain perjantaina varoittaa työmiehiä vaeltelevista kissoista. Pääasiassa kuitenkin Misu pysytteli piilossa ja Milla pyöri ympärilläni, vaikka kävikin välillä keittiössä istumassa ja tuijottamassa remonttimiestä odottaen, josko se tajuaisi antaa ruokaa, kun emäntä ei ilmeisesti tajunnut... :)

Misu viihtyi kyläilyn aikana paljon saunassa nukkumassa, Milla sen sijaan löysi heti ensimmäisenä ruokakupit... Yllättäen Milla ja Peppi tulivat paremmin toimeen ja jopa haistelivat toisiaan, vaikka erityisen lämpimiä ystävyksiä niistä ei ehtinytkään tulla. Yllä olevassa kuvassa tytöt leikkivät yhdessä suihkun lattialla vedellä. Misu sen sijaan ei välittänyt Pepistä lainkaan, vaan tytöt sähisivät toisilleen ja pysyttelivät kaukana. Tuhojakin meidän penikka ehti tehdä, sillä Misu oli löytänyt sohvan alle piilotetun valmiin palapelin ja repinyt palasia irti, vaikka ei onneksi ollut itse palasia rikkonut :D

Pojilla sen sijaan oli harmillisen tylsä viikko. Vaikka yritimme ulkoilla 7.30 - 16.00 välisenä aikana, kun remonttia tehtiin, viettivät pojat silti paljon aikaa olohuoneessa ja yleensä vielä sohvan jalkaan sidottuina. Viikon aikana pojat välillä ilmoittivat oudoista vieraista (mikä oli tietenkin ihan odotettavissa), mutta koska liikettä oli paljon päivien aikana, eivät ne enää jatkuvasti jaksaneet edes avata silmiään oven taas käydessä. Työmiehiä ajatellen koirat tosiaan pidettiin pitkälti hihnassa, jotta ne eivät joka kerta juoksisi ovelle vastaan ja vielä parhaassa tapauksessa rappukäytävään, sillä ulko-ovea pidettiin päivisin paljon auki.

Onneksi tämän viikon aikana isäni ja Pepin omistaja pääsivät välillä vahtimaan poikia, niin pääsi emäntäkin kouluun. Ja vielä suurempi ilonaihe oli se, että remontti kesti kuitenkin vain viisi päivää, eikä jatkunut enää seuraavalla viikolla, kuten ensin peloteltiin. Lopputulos on hieno, mutta olihan siinä kestämistä!