Vailla lomakuvia tuntureista tai muiden karvaisista kavereista. Syksykin on jo nurkan takana - onneksi! Vaikka meillä nautitaan aikalailla kaikista vuodenajoista yhtä lailla, niin tämän kesän hellejakson jälkeen syksy on ollut aikaisempia vuosia paljon tervetulleempi. Muut perheenjäsenet eivät nostaneet helteistä niin kovaa äläkkää kuin Milla ja minä, sillä muut sopeutuivat tilanteeseen paljon paremmin ja jopa nauttivat lämmöstä ja auringosta mahdollisuuksien mukaan.
Milla makasi sen ainoan tuuletusikkunan edessä, josta vuorollaan tuli viileämpää ilmaa, ja minä makasin sen huoneen lattialla pöytätuuletin vieressä. Meitä kahta ei todellakaan ole tehty yli kolmenkympin helteitä varten, jolloin keskipäivän auringossa kylpevä asunto on parhaimmillaan kuumempi kuin ulkoilma siitäkin huolimatta, että verhoja pidettiin kiinni ja tuuletettiin vain silloin, kun ulkona oli viileämpää. Asunto tuntui saunalta; sillä erolla, että saunasta pääsee halutessaan jäähylle.
Hetkeen ei siis ole löytynyt energiaa ja voimia päivitellä blogia tai tehdä oikeastaan mitään muutakaan tärkeää, mitä olisi pitänyt olla tekemässä. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat matot, jotka ehtivät olla varastossa useamman kuukauden odottamassa pesua ennen kuin lopulta kesän lopulla saimme varattua pyykkituvan ja nyt on matot pitkän tauon jälkeen lattialla. Ehkä noin pitkää taukoa ei voi kuitenkaan laittaa pelkästään lamauttavien helteiden piikkiin, mutta ainakin vähän... :D
Tänä aikana Misukin täytti kolme vuotta, mitä lahopäät omistajat eivät juhlistaneet mitenkään. Rokillakin on pian samanlainen merkkipäivä edessä, mutta sekin taitaa olla samanlainen päivä muiden joukossa - sillä erolla, että ruokakupista löytynee jotain herkkua kaikille. Olemme myös löytäneet Misun kanssa jälleen sen hetken aikaa kadoksissa olleen yhteyden, sillä ennen ja jälkeen muuton Misu pysytteli tavallista enemmän omissa oloissaan eikä kaivannut läheisyyttä ja hellyyttä samoin kuin Milla. Onhan niillä selkeä ero luonteissakin tämän suhteen, sillä Milla nyt sattuu olemaan sosiaalisempi ja yksinolon lisäksi arvostaa sylipaikkaakin silloin tällöin. Nykyään Misukin taas juttelee enemmän, kiehnää jaloissa ja tulee hetkeksi syliin, vaikka viihtyy edelleen yksinkin suurimman osan ajasta. Hauska huomata taas kissojen ja koirien ero: kissojen kiintymys on vaikeampaa ansaita ja pitää yllä. Ellei kyseessä ole Millan kaltainen karvinen, jonka rakkautta hoidetaan sipsillä ja muilla herkuilla.
Aikaisemmin mainittu hiiva Rokilla saatiin taltutettua kahdessa viikossa lääkäristä saadulla lääkkeellä eikä äkäisempiä lääkkeitä siis tarvittu lainkaan. Purenaturalia ei ole vielä toistaiseksi laitettu kuppiin uudestaan, vaan pojat ovat syöneet hyvin sekaisin Carnilovea ja erilaisia raakoja lihoja. Mustin ja Mirrin kaupasta olemme käyneet täyttämässä pakkasta aina välillä, sillä sieltä löytyvät lihapalat ovat helpompi vaihtoehto kuin aikaisemmin Kennelrehun 500 gramman pakkaukset, joita käytimme. Lihakuutioita on paljon helpompi napata oikea määrä pakkasesta sulamaan kun on raa'an ruoan aika, kun taas nuo isommat pakkaukset tuntuivat olevan välillä liian isoja kahdelle pienelle koiralle. Ruoka on siis pysynyt melko samanlaisena jo pidemmän aikaa, mutta siitä huolimatta pojat joutuivat muutaman päivän rasvauskuurille puvut päällä, sillä kumpikin nuoli mahansa punaiseksi ja ihon miltei rikki. En oikein ymmärrä syytä tähän, sillä noiden muutaman päivän jälkeen mahat saatiin taas normaalin näköiseksi, puvut jätettiin pois eikä ongelmaa ole enää ollut. Ruoka on pysynyt koko ajan samana emmekä tänä aikana reissanneet tai meillä ei käynyt vieraita. Mikä ikinä syy yhtäkkiseen päähänpistoon "itsensä pesemisestä" olikaan, niin se on nyt onneksi rauhoittunut. Kumpikin kyllä jatkaa sitä välillä jonkin verran, mutta väitän sen johtuvan pentuna opitusta tavasta enemmän kuin allergioista tai muusta vastaavasta. Kummankin pojan ihoa on punaisena näytetty eläinlääkärille ja vastaus on ollut sama: pesua, rasvaa ja vaate päälle, jotta eivät saa nuoltua ihoa rikki. Aikamoista sirkusta välillä.
Ei siis kannata ottaa karvatonta koiraa helpon turkinhoidon vuoksi, sillä sen tilalla tuleekin rasvaisen tai kuivan ihon hoito! Poikien rasvapuvut (jotka ovat siis vauvojen pukuja) aiheuttavat myös huvitusta, olivat ne sitten päällä tai hakusessa. Akulle on vaikea löytää käytettyjä pukuja kirpputoreilta, sillä koko menee niin isoksi, että kuulemma yleensä sitä kokoluokkaa olevat vaatteet kuluvat vauvan liikkuessa ja ne heitetään kirpputorin sijaan roskakoriin reikäisenä (pieni kulumahan ei meitä haittaisi - vink vink, jos jollain on noin koon 86 pukuja ylimääräisenä! ;)) ja Rokki on niin kirppu, että sille on muuten vain vaikea löytää sopivaa pukua. Kuvissa näkyvää on tuunailtu hyvin huonoilla käsityötaidoilla leikkaamalla lahkeet lyhyemmiksi ja napsauttamalla outo kiinnityssysteemi selän päälle pitämään puku tiukkana. Siitä huolimatta se välillä kävelee kaula-aukosta ulos nappiakaan avaamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti