"Siis... en kässää. Ekkönää nakkaakaan sitä lelua? Eikö tää leikki toimi nii?"
"Miksei se lennä jo..."
Vaikka joistain näistä kuvista (ja niistä lukemattomista muista...) voikin aistia pienen kiinanharjakoiran pään olevan tyhjää täynnä, ei totuus kuitenkaan aivan niin karu ole. Rokin maineen säilymiseksi täytyy myöntää, että on se välillä oikeasti ihan viksukin, mutta kärsivällisyys ei ole huippuluokkaa. Otimme muutaman kerran kontaktiharjoituksia ja melko nopeasti Rokki ymmärsi, että katseesta saa herkun, vaikka välillä koettelikin ohjaajan hermoja. Ilmeisesti ei emäntäkään ole sieltä kärsivällisimmästä päästä.
Tai viksuimmasta. Kuvien laatu olisi paljon parempi, jos takana olevan ikkunan verhot olisi suljettu kokonaan eikä vain osittain, jolloin valkoinen koira on välillä pelkkä epämääräinen, valkoinen kasa. Sellainen koira millainen omistaja... :D
En silti koskaan kyllästy tuohon "en kässää mitä nyt tapahtuu" -ilmeeseen. Ihana haihattelija!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti