Kissamaisia ajatuksia

Olisihan se pitänyt arvata. En ehtinyt kuin nopeasti kehaista, miten kissat ovat jättäneet pinnasängyn rauhaan, kun löysin erittäin iloisen kissan pyörivän ja kurnuttavan haltioissaan pinnasängyllä.

Misu näytti olevan sitä mieltä, että tuollainen söpö pesä on parasta, mitä tähän talouteen on kissoille ostettu. Olisin jopa voinut vannoa, että se kiitti minua hankinnasta siinä hetken pyöriessään :D Raukka ei kuitenkaan saanut sängyllä kauaa makoilla, vaan häädin sen pois ja toistaiseksi (nyt koputan jo puuta) pinnasänky on saanut olla rauhassa kissoilta. Millaa en ole siitä edes yllättänyt, mutta ryminästä päätellen sekin yritti yksi päivä päästä reunojen yli. Sänky on sen verran korkea, etten usko kissojen pääsevän sinne lattialta, mutta meidän sängyltä tai kuvissakin näkyvältä kampauspöydältä siihen on mahdollista hypätä.

Olen jo jonkin aikaa ollut äärimmäisen turhautunut Millan jatkuvaan mankumiseen ruoasta. Kyse ei ole siitä, etteikö tässä talossa saisi ruokaa, mutta kun se on vääränlaista! Se on kissanruokaa! Niinpä rouva on päättänyt istua vieressäni lähes aina, kun syön jotain keittiön pöydän ääressä. Se istuu viereisellä tuolilla, tuijottaa vuoroin minua ja vuoroin lautasta, ja välillä joko läppää tassulla käteeni tai jopa kynsäisee vähän. Ehdin jo hermostua siihen, miten röyhkeä Millasta on tullut, ennen kuin aloin muistella sen nuoruutta: itseasiassa Milla on nykyään kohteliaampi kerjäämisensä kanssa... Aikanaan juusto- tai kinkkuleipää ei voinut jättää hetkeksikään yksin, sillä Milla kävi varastamassa päälliset jo sinä aikana, kun leivän vaivalla itselleen tehnyt käänsi selkänsä avatakseen jääkaapin oven. Nykyään leivän täytyy olla jo kauan aikaa yksin, että Milla tohtii noin röyhkeäksi käydä.

En tiedä onko syynä vääränlainen ruokatarjoilu vai kevät rinnassa, mutta Milla on myös haikaillut ulko-ovesta ulos aina silloin tällöin. Se mouruaa korvia vihlovasti ulko-ovella, juoksee maha heiluen ovelle kun huomaa koirien pääsevän sen ulkopuolelle ja välillä ihan vain päivystää eteisen maton päällä odottaen tilaisuuttaan. Kovin vauhdikkaasti se ei tosin yritä ovesta ulos ja uskoo, jos sitä pukkaa kauemmas, mutta esimerkiksi parveke ei kelpaa kaukokaipuun hellittämiseen. Misu kyllä viihtyy parvekkeella erityisen hyvin, mutta Milla on nyt käynyt vain pyörähdyksiä siellä ja tullut sitten sisälle nukkumaan.

Ehkä Milla vain on kyllästynyt nyt kypsemmällä iällä palvelun jatkuvaan huonoon tasoon ja on päättänyt viedä muhkeat muotonsa jonnekin, jossa niitä osataan paremmin vaalia ja arvostaa... :D