Yhtäkkiä olikin kevät

Alkuvuosi on mennyt tavallistakin hurjempaa vauhtia ohi. Tai ehkä se pikakelaus koskeekin koko tätä vauvavuotta, aina viime vuoden syksystä asti. Miten toukokuu on vain parin viikon päässä? Missä vaiheessa lumikinokset ulkona ovat vaihtuneet rapaan, mutaan ja joka puolelle leviävään hiekkaan?

Nopea tiivistys kevään merkeistä:

- Vaatteet vähenee. Toppapuvut on jo aikalailla unohdettu jonnekin kasaan, sillä ulkona pärjää hyvin fleece- ja kurapuvuilla. Rokki tarkenee ilman vaatteita Akua aikaisemmin, koska Akua ei tohdi päästää nakuksi ennen kuin itse tarkenee t-paidalla. Yksi varma kevään merkki eli Akun panta ei tosin ole vielä toteutunut, koska se muutto. Vaatisi tietenkin ihan hirveästi reippautta kaivaa kaapista nahkainen kesäpanta ja vaihtaa paksumpi talvipanta sen paikalle, mutta laiska mikä laiska. Vaihdetaan sitten muuton jälkeen.

- Hiekkaa. Kaikkialla. Ulkona on joko märkää ja mutaista tai kuivaa ja hiekkapölyä, mutta joka tapauksessa sitä hiekkaa löytyy sisälle asti. En tiedä onko hiekkaa tosiasiassa tänä vuonna sisällä enemmän vai tuntuuko se vain siltä, sillä lattialla tulee vietettyä enemmän aikaa kahdeksan kuukauden ikäisen ikiliikkujan kanssa istuen ja kontaten. Toisaalta neljän tassun ja kenkien lisäksi hiekkaa kantautuu sisälle myös vaunujen ansiosta, joten ehkä sitä tosiaan on enemmän. Kenenkään suussa sitä ei ole kuitenkaan näyttänyt olevan eli ehkä tästäkin taas selvitään.

- Koirankakkaa. Kaikkialla. Koirankakka pientareella ei pilaa meidän päivää, mutta onhan se selvä merkki keväästä, että monien muiden päivä tuntuu mustenevan saman tien. Eivät ne silti pientareita kaunista (kuten eivät ne kaikki lukemattomat roskatkaan) ja muutenkin minusta on itsestäänselvyys, että omat jäljet siivotaan - oli kyseessä sitten koirankakka tai tyhjä karkkipussi. Meillä on aina siivottu koirien jätökset enkä näe mitään syytä, miksi niin ei kannattaisi jokaisen koiran kanssa ulkoilevan tehdä. En haluaisi kaivaa lasinsiruja pois koirien tassuista tai lapsen nyrkistä, mutta ei se koirankakkakaan sellaisessa tilanteessa naurata.

- Valoa ja linnunlaulua. Kaikille! Jes! Yhtäkkiä mieli on hyvä ja energinen. Ulos tekee mieli lähteä eri tavalla kuin keskellä pimeintä talvea tai synkintä syksyä. Aamulla herätys kello 5.30 lapsen toimesta ei kismitä ihan niin paljoa kun on valoisaa, vaikka pojat eivät vieläkään ole erityisen ilahtuneita aikaisista aamuista. Muutamana ulkoilukertana jopa lokkien kiljunta on nostanut hymyn kasvoille.

Unohtuikohan tästä jotain oleellista? Kissojen viihtyvyys parvekkeella ei ole ollut yhtä korkeaa kuin ehkä joskus aikaisemmin, sillä välillä (kuten nyt) kelit ovat olleet aika synkkiä, sateisia ja vilpoisia. Toivotaan, että niitä aurinkoisia ja lämpimiä päiviä kuitenkin riittäisi reilusti!

Välillä ulos katsoessa ei tosiaan tiedä, onko nyt kevät, syksy tai takatalvi. Parhaimmillaan tuntuu, että ne kaikki iskevät kohdalle saman päivän aikana... Mutta ihan kohta on kesä! Ja Suomen kesän tuntien senkin kanssa saa välillä arpoa, mitä vuodenaikaa nyt eletäänkään.

Ensimmäiset muuttolaatikotkin on pakattu! Iso kasa banaanilaatikoita odottaakin vielä sisältöä, kaikista jätesäkeistä puhumattakaan (ja niistä laatikoista, jotka eivät ole vielä edes meille löytäneet). Vaikka vielä muuttohulina ei ole kunnolla päällä, niin silti tässä odottaa sitä hetkeä, että kaikki tavarat olisi edes pakattu ja uudessa asunnossa. Siellä niitä laatikoita ja säkkejä ehtii sitten purkaa rauhallisemmassa tahdissa - kuitenkin sen verran ripeästi, ettei tämä tuhoviisikko ehtisi aivan kauheasti rikkoa, sekoittaa ja kuolata tavaroita kun ne vasta etsivät paikkaansa pitkin uuden asunnon nurkkia.