Kesää kohti

Voisi kai sanoa, että meidän porukka alkaa pikkuhiljaa kunnolla kaivautua talviunilta hereille - tai no kaikki muut paitsi Rokki ja Misu, niillä kun tuntuu olevan vauhti päällä vuodenajasta ja oikeastaan vuorokaudenajastakin riippumatta. Me olemme kuitenkin viihtyneet ulkona huomattavasti paremmin kun aurinko lämmittää ja paistaa myöhempään kuin aikaisemmin. Emäntäkin huokailee jo kovin kaihoisasti valoisien kesäöiden perään, onneksi ei ole enää pitkä aika!

Tuntuu myös aika villiltä ajatukselta ensinnäkin se, että Aku täyttää kuusi vuotta parin viikon päästä. Kyllähän tuo parta kielii jo pappaantumisesta, mutta kuusi vuotta on kamalan pitkä aika. Tällä hetkellä kuitenkin oudompi ajatus on ehkä se, että viime vuonna kävimme poikien kanssa lenkin pelkillä mantteleilla Akun syntymäpäivänä. Vaikka selvisimmekin lopulta talven ilman sen kummempia virityksiä tassujen suhteen, niin fleecepuvuista luopuminen parin viikon sisään tuntuu vielä villiltä haaveelta. Uskaltaisikohan siitä edes unelmoida vielä...

Meillä kohdellaan kissoja kuin kuningattaria

Sivuseikka on se, ettei emäntä arvosta karvapäällystä tyynyissä

Pääsiäisestäkin selvittiin ehjin nahoin. Pojat pääsivät jälleen lenkkeilemään isäni kanssa, samalla kun kaksijalkaiset söivät mahat täyteen ruokaa valmiin pöydän ääressä (ja herkuttelivat pojatkin kunnon lihalla). Yhtenä lenkkikertana muistettiin jopa ottaa kamerakin pitkästä aikaa mukaan, kun sormien jäätymistä ei tarvinnut enää pelätä.

"Tuuntuun!!"

Vanahat ukot on vähän hitaampia ;)

Kierrettiin kivoja polkuja pitkin ja päästettiin pojat välillä spurttaamaankin. Irti näitä ei ole oikein voinut hetkeen pitää, vaikka pääsiäislenkillä Rokki vetäisikin itsensä irti isäni otteesta ja nautti hetken aikaa täysin rinnoin vapaudesta. Onneksi lenkkipaikkana oli sen verran syrjäinen alue, ettei vaaratilanteita sattunut ja hetken irroittelun jälkeen Rokkikin malttoi jälleen kuunnella ja palata takaisin. Olemme tehneet hieman kartoitusta koirapuistoistakin, ja kahdesta lähimmästä toinen on meidän entinen koirapuisto. Siellä varmaan tulemmekin käymään kesän aikana, mutta todennäköisesti testaamme myös Puolivälinkankaan koirapuiston, kunhan sielläkin saa käydä. Auringon takia kesäksi on jo niin paljon haaveita, että saa nähdä ehtiikö niitä kaikkia edes toteuttaa. ;)

Ps. Olen myös täysin varma, että pojat ovat saaneet kerättyä rusketusta palvoessaan aurinkoa ikkunan läpi. Akun väri on jo selkeästi tummempi kuin talvella ja Rokinkin pilkut (erityisestä mahassa) erottuvat aiempaa paremmin. Pitäisiköhän sitä itsekin ottaa varaslähtö rusketuksen kanssa ja oikaista itsensä mihin tahansa kohtaan, minne aurinko hetken paistaakaan...