Sodankylä ja sen karvaiset kaverit

Käväistiin isännän kanssa viikonloppureissu Sodankylässä. Visiitti oli emännän ensimmäinen, ellei mukaan lasketa paria kertaa muutama vuosi sitten, jolloin on perheen kanssa ajettu Sodankylän läpi Saariselälle mentäessä. Reissun jälkeenkin emäntä on samaa mieltä kuin aikaisemmin: kyllähän Sodankylästä mökin ottaisi, mutta Oulussa on mukavampi asua. Onneksi nyt on emännälläkin kuitenkin sukulaisia siellä, niin tuleepa käytyä ;)

Luonto oli kaunista, ihmiset todella mukavia ja pikavisiitti muutenkin onnistunut. Kyllähän siellä olisi viihtynyt kauemminkin kuin vain pari yötä! Pojat eivät tällä kertaa tulleet mukaan, sillä arvelin matkan olevan liian stressaava uusine ihmisineen ja paikkoineen noin lyhyeen aikaan tungettuna. Seuraavalla kerralla toivottavasti ehdimme viipyä kauemminkin, sillä pojat varmasti nauttisivat meiningistä yhtä paljon kuin mekin! Eläimiä ei reissulta kuitenkaan puuttunut.

Spontaaneja riemunkiljahduksia ja lässytyskohtauksia aiheutti ihanan pörröinen Viivi-neiti, jonka olin valmis sekunnissa pakkaamaan reppuun heti sunnuntaina. Kissaa aluksi hieman epäilytti tällainen outolintu, mutta nopeasti se leppyi rapsutteluista ja kiehnäsi ja kehräsi jaloissa. Valloittava!

Vaan mepä näimme myös Misun äitin, Elekun. Kissat ovat melkein täysin identtiset, mitä nyt Elekku on isompi (muttei samalla pehmeän pyöreällä tavalla kuin Milla...) ja Misu edelleen pieni rääpäle. Elekkukin oli kova mimmi puskemaan ja kiehnäämään, mutta kamerasta se ei välittänyt edes sitä vähää, mikä Viiviä jaksoi kiinnostaa.

Koirakavereitakaan ei puuttunut! Mustasta Piki-metsästyskoirasta ei ole kuvia, koska "älä jätä huomiseen sitä, minkä voit tehdä jo tänään". Sunnuntaina ei sitten ehdittykään enää käydä Pikiä rapsuttelemassa, joten herra ei päässyt kuvasaldoa komistamaan. Myös pienestä riiviöstä, Maikista, ei ole kuin pari kuvaa. Tähän syynä oli kuitenkin se, että penikka oli mahdottoman vauhdikas ja koko ajan menossa, joten emme pysyneet kameran kanssa neidin vauhdissa mukana. Vanhemmasta Luna-neidistä on kuitenkin kuvia sitten muidenkin koirien edestä!

Kivaa oli! Reissun jälkeen meillä eksyi myös olohuoneeseen arkkupakastin, jes! Edellisen pakastinlaatikon kapasiteetti onkin ollut sitä linjaa, että sinne mahtuu pari leipäpussia ja sivuille jotain pientä. Nyt uusi pakastin onkin täytetty leivällä ja seuraavaksi pitäisi keksiä, mitä hyvää sitä taikoisi koirille ja pakastaisi ison satsin :)