Kesää täysin rinnoin

Tämä kesä on pojille ollut uudenlainen parillakin tavalla. Ensinnäkin pojat olivat ensimmäistä kertaa elämässään hoitolassa reilun viikon toukokuun lopulla, kun me kävimme viettämässä lomaviikon Espanjan auringon alla. Pakko myöntää, että sydäntä kylmäsi jättää pojat vieraaseen paikkaan vieraiden ihmisten ja koirien joukkoon, vaikka luotinkin Oulun Eläinkodin henkilökunnan ammattitaitoon. Pojat saivat mukaansa pari omaa vilttiä ja leluja, jotta kaikki ei olisi täysin uutta ja outoa. Ilmeisesti jännitys oli ollut turhaa, sillä pojat luovuttaneen hoitajan mukaan ne olivat olleet tosi reippaita ja symppiksiä - siis meidän ujot mammanpojat! Kyllä tuli emäntä ylpeäksi moisista kehuista. Voimme myös turvallisin mielin jättää pojat tulevaisuudessakin samaan paikkaan hoitoon, mikäli kukaan tuttu ihminen ei pääse vahdiksi.

Hoitolan jälkeen vietimme hetken tavallista arkea, ennen kuin isäntä jäi yksin eläinten kanssa ja emäntä suuntasi viikon lomalle. Tuliaisina oli poikien mielestä jotain vähemmän ihanaa: joka kerta vain isompi Surku-borzoi...

Vaikka kolmikko ei ole vieläkään parhaimmissa mahdollisissa väleissä, on edistystä silti tapahtunut. Surkun kuolaamilla leluilla voi leikkiä Surkun ollessa vieressä, vaikka yhteiseen leikkiin Rokki ei vielä uskallakaan. Poika juoksi aina alta karkuun, jos Surku sattui pääsemään saman pallon perään, mikä on tietenkin kokoeron takia ihan viisas päätös. Ja voi, mihin palloon tyttö ihastuikaan! Rokin uuteen lempileluun, eli siilipalloon. Onneksi pallo kuitenkin jäi meille, vaikka se niin mukavasti tuntui Surkunkin suussa piippaavan.

Kävimme yhteislenkeillä koirien kanssa ja yhtenä yönä läheisessä koirapuistossakin niin, että Surku oli isojen puolella ja Rokki pienten puolella. Akun olin vienyt vesisateen alta sisälle nukkumaan isännän kanssa. Toiveissa oli, että koirat innostuisivat leikkimään turvallisesti aidan avulla, mutta niin ei käynyt. Rokki keskittyi oman puolensa hajuihin, Surku ihmetteli aidan vieressä ja minä yritin juosta aidan viertä tsempparina. Kyllähän koirat minun kanssani juoksivat, mutta heti kun minä pysähdyin, niin Rokki lähti taas jatkamaan omaa seikkailuaan. No, ehkä ensi kerralla sitten! Elo saman katon alla muutaman päivän ajan sujui kuitenkin paljon paremmin kuin aikaisemmilla kerroilla, vaikka vieläkin Rokin piti välillä murahtaa, jos Surku liian lähelle tunki. Aku sieti naisseuraa paremmin.

Juhannuksen eläimet taas viettivät isäni seurassa eli pojat ulkoilivat - ja varmaan herkuttelivatkin - oikein kunnolla. Juhannuspyhien jälkeen jouduimme käymään eläinlääkärissä Rokin kanssa, sillä pojan korvat kutisivat ja punoittivat, ja silmien alle oli kertynyt jotain kellertävää tahmaa. Silmät ovat kunnossa, mutta korvista paljastui hiiva, jota oli myös silmien alla. Saimme kahden viikon lääkekuurin, joka toivottavasti tepsii, ettei meidän tarvitse siirtyä vahvempiin lääkkeisiin. Silmien alla oli myös pieniä viitteitä allergiasta, joka saattaa viitata siihen, että vaihdoimme paria viikkoa aikaisemmin kuivamuonaa... Palasimme takaisin Carni Loveen, jota söimme ennen oireiden alkamista. Oireiden aikana ruokana oli Purenaturalia ja on todella harmi, jos se ei sovi Rokille, sillä se on aikalailla ainoa pojan mielestä oikeasti hyvä kuivamuona. Pure syötiin aina viimeistä murusta myöten pois, mutta Carni maistuu jos maistuu. Lääkäri kuitenkin sanoi, että kuurin jälkeen voisimme vielä kokeilla Purea ja jatkaa sillä, jos oireita ei ilmene, sillä kunnon takuuta ruoan sopimattomuudesta ei ole. Jos taas oireita tulee, niin edessä on jälleen uuden kuivaruokamerkin metsästys.

Toinen uusi asia pojille onkin Lapin valloitus; tämän kirjoituksen julkaistuessa olemme jo viettäneet yhden yön sukuloimassa Sodankylässä. Tällä kertaa otimme koirat mukaan, jotta voimme olla useammankin yön, ja pojatkin pääsevät hieman seikkailemaan. Takana on siis jo juna- ja bussimatkaa uusista maisemista, ihmisistä ja koirista puhumattakaan. Saa nähdä millainen seikkailu siitä tulee!