Ne tottelevat sittenkin!

Aku on reissannut pohjoisessa ennenkin, sillä se on nuorempana käynyt pari kertaa Saariselällä laskettelureissuilla - ja laskenut muun muassa reilun kilometrin mittaisen pulkkamäen! Rokille Sodankylä on toistaiseksi pohjoisin paikka, jossa poika on käynyt, ja Akullekin tämä visiitti oli ensimmäinen Sodankylään. Uusiin maisemiin tutustuttiin tietenkin paitsi välillä riehuen, niin ennen kaikkea kirsu tiukasti maassa.

Ja se vapaana riehuminen vasta mukavaa olikin! Oulussa olen tarkka siitä, missä pidän koiria irti; pääasiassa ainoastaan koirapuistot soveltuvat siihen tarkoitukseen. Autokyydin sattuessa kohdalle myös hiekkamontut ovat sopiva paikka, mutta niihin ei kovin usein päästä. Poikien luoksetulo tuntuu välillä olevan hieman siinä ja siinä, joten paikan täytyisi olla melkein idioottivarma sen suhteen, ettei alueella muita liiku. Sodankylässäkin pojat päästettiin juoksemaan ensin remmi perässä, mutta koska ne eivät lähteneet meistä kauas, uskallettiin remmit ottaa pois. Viikon vapaana juokseminen vakuutti meidät siitä, että Aku ja Rokki tottelevat sittenkin eivätkä lähde yksin - ainakaan kovin kauas tai kovin pitkäksi aikaa... Aku on käskyille kuurompi, sillä vaikka se usein pysyykin lähellä, ei se sopivan hajun löydyttyä kuuntele enää mitään. Se käy haistamassa uuden hajun kaikessa rauhassa ennen kuin suvaitsee palata takaisin muiden luo. Ainoa poikkeus tähän taitaa olla isäni vihellys, joka saa Akun riemusta pomppien juoksemaan takaisin, mutta toistaiseksi kukaan muu ei ole saanut ukossa aikaan moista vaikutusta...

Rokki sen sijaan on paljon villimpi ja irrottelee enemmän, vaikka yllättäen sekään ei kovin kauaksi meistä lähtenyt. Rokin korvat kuitenkin toimivat paljon paremmin kuin Akun, sillä sen mielestä tänne-käskyn toteuttaminen on hirmu kivaa ja huisin jännää, jonka se toteuttaa mielellään. Sen lisäksi reissun aikana tuli huomattua, että Rokki on paljon minun perääni: sisällä sille tuli hätä, jos hävisinkin yhtäkkiä yläkertaan ottamatta sitä mukaan. Aku ei reagoinut niin, vaan se malttoi olla yksinkin alakerrassa ja varsinkin jos isäntä oli seurana.

Moisen hätiköimisen takia pojat otettiin joka kerta puusaunaan mukaan, etteivät ne aiheuta kohtausta meidän ollessa muualla. Aku suhtautui saunomiseen arvatulla innolla: se löi lauteille makaamaan ja nautti olostaan. Rokki oli hieman enemmän hämillään, sillä se ei ole aikaisemmin ollut saunassa. Löylyt pidettiin tietenkin melko rauhallisina koirien ollessa samassa tilassa, ja välillä käytiin jäähdyttelemässäkin. Loppusuihkun tosin olisi koirien mielestä voinut jättää välistäkin...

Yhtenä päivänä pojat jäivät hoitoon meidän suunnatessa Kittilään ja päivä oli kuulemma sujunut hyvin. Tervetulokomitea oli melko innokas ja riehakas, mutta meidän ollessa poissa koirat olivat nautiskelleet kuistin pöydällä maaten auringosta ja käyneet lenkkeilemässä. Reippaita poikia!