Hyvin pitkälti jokainen pienen lapsen äiti ja isi tietää, etteivät ne omat lelut aina ole parhaita vauvan ja lapsen mielestä. Yleensä suosikkeja ovatkin kaikki muut paitsi ne oikeat lelut: johdot, kännykät, kaukosäätimet, kengät, laukut, pussit, vaatteet, ruokailuvälineet... tai vaikka imuri, joka on noussut meillä melkoiseksi hitiksi. Tai sitten koirien ja kissojen lelut.
Kuvissa näkyvä siilipallo on ollut suosittu myös esimerkiksi kummipojan käsissä, joten meidän pojan palava into sitä kohtaan ei ole täysin ainutlaatuista. Vanhemmatkin veljentytöt pitävät pallosta, mutta he ovat jo siinä iässä, että mielenkiintoa palloa kohtaan pitää yllä myös sitä innokkaasti noutava Rokki. He tuskin jaksaisivat enää puristella vinkupalloa yksin kovinkaan kauaa. (Meidän poika sen sijaan ei aina haluaisi edes jakaa vinkuvaa aarrettaan muille. Ilmeisesti koirien näyttämä oppikin on mennyt perille, sillä hän mieluusti konttaa oma lelu suussaan pitkin asuntoa.)
Rokin ja Akun iloksi tai inhoksi - hieman tilanteesta riippuen - poitsukin on jo jonkin aikaa siis ollut kiinnostunut niiden leluista. Vielä viime vuoden lopulla, kun poju ei osannut kuin maata lattialla ja ihmetellä asunnon vilskettä, Rokki monesti kantoi vauvan viereen jonkin lelun. Siinä se kärsivällisesti odotti, että vauva heittäisi lelun ja sen voisi hakea takaisin. Rauhassahan Rokki saikin moista ihmettä odottaa, ja sen vastapainoksi se ei juuri enää saakaan olla rauhassa lelujen kanssa! Rokki ei enää nykyään aina viekään lelua pojalle, vaan toisinaan mieluummin kiertää pienen riiviön ja noutaa lelua meille. Vikkeläliikkeinen vauva kuitenkin osaa itse hakeutua Rokin luo sen leikkiessä. Välillä poju heittää lelun vähän matkan päähän ja Rokki jopa saattaa sen noutaa takaisin. Toisinaan ne yrittävät hieman repiä samaa lelua ja joskus poika yrittää kovasti ojentaa lelua Rokille suuhun. Aina ei vielä yhteistyö pelaa ja vauvan into on joskus liikaa Rokille, mutta onnistumisiakin sattuu lähes yhtä paljon.
Akunkin kanssa poika tahtoisi leikkiä, sillä Akun äänekäs ja riehakas leikkityyli näyttää kiehtovan vauvaa. Aku osaa leikkiä nätisti aikuisen kanssa eikä villistä ärinästä ja hyppimisestä huolimatta yleensä vahinkoja satu, mutta vauvan kanssa tilanne onkin eri. Kummankaan taitoihin ei voi vielä luottaa tuollaisen leikkityylin kanssa, sillä täysin vahingossa hammas saattaakin kopsahtaa pieneen käteen tai vauva jää yksinkertaisesti tassuihin. Toistaiseksi pojun on täytynyt tyytyä seuraamaan Akun leikkiä sivusta.
Kissat eivät yllättäen välitä vielä arvaamattomasta vauvasta ollenkaan. Poika kyllä seuraa kissojen leikkiä mielellään, mutta hän on liian äänekäs ja yllättävä liikkeissään eivätkä kissat sellaisesta perusta. Itseasiassa äänekkyyden takia Misu on alkanut väistellä vauvaa entistä tarkemmin, kun taas Millasta on kuoriutunut yllättävän kärsivällinen lemmikki. Se voi tulla puskemaan vauvaa ihan oma-aloitteisesti eikä hermostu, vaikka pienet kädet tarraisivatkin hieman liian tiukasti karvoihin kiinni. Kenenkään turvallisuudella ei kuitenkaan leikitä, joten nämä kohtaamiset sattuvat vain valvotusti eikä silloin pienten käsien anneta tarrata vahingossakaan viiksiin tai häntään!
Toistaiseksi siis vain pojalla ja Rokilla on yhteiset leikit, mutta siinäkin tarvitaan vielä opettelua ja totuttelua kummankin osalta. Kumpaakin on kehuttu aina kun pallo lentää hienosti ja se tuodaan reippaasti takaisin. Välillä on leikkien suhteen menty takapakkia ja välillä taas näyttää, että kaksikko tulee mainiosti toimeen. Vauvan äänekkyys ja arvaamattomuus häiritsevät toisinaan myös Rokkia, joka luonnollisesti saa rauhassa perääntyä tilanteesta niin halutessaan eikä sen leporauhaa saa mennä häiritsemään leluja heittelemällä ja muuten vain korvan vieressä kiljumalla. Toivotaan, että nätisti alkanut suhde kehittyisi vauvan kasvaessa ja Rokki haluaisi noutaa lelunsa yhä vain useammin pienelle pojalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti