Seikkailemaan!

En ole varma onko syypäänä kevät vai uudet lenkkimaastot, mutta olemme viihtyneet aiempaa paremmin lenkkipoluilla - mikä on tietenkin hyvä asia! Säät ovat suosineet aikalailla ja vaikka Oulussa ei ole aivan pääkaupunkiseudun hellelukemiin vielä ylletty, on jopa pahin tietämäni vilukissa eli Aku ulkoillut ilman rihman kiertämää. Vanhoja kuvia katsellessa totesin, että joinain vuosina haalari on pysynyt tiukasti päällä toukokuuhun asti, ja edelleen joudumme sitä välillä käyttämään. Rokki sen sijaan ei ole yhtä herkästi palelevaa sorttia ja sen lisäksi poika on kasvattanut taas melkoisen runkokarvan itselleen parin kuukauden aikana, joten se ei juuri enää haalaria käytä. Koleimpina aamuina ja iltoina sekin joudutaan vielä pukemaan kunnolla, mutta päivisin poika painelee menemään joko ilman vaatteita tai enintään liivin kanssa.

Ja millaista vauhtia paineleekaan! Olemme käyttäneet fleksejäkin aiempaa enemmän, sillä olemme välillä kuljeskelleet nurmikolla ja Rokki rakastaa jahdata käpyjä ja keppejä. Välillä sille ei tarvitse edes nakata mitään, vaan poika pinkoo villinä ympyrää ihan vain juoksemisen ilosta. Aku sen sijaan on toisinaan näyttänyt arastelevan fleksiä eikä sillä vauhtijalka vipata muutenkaan samaan tahtiin kuin Rokilla, joten ukolla on ollut useammin käytössä pelkkä remmi - eikä se ole Akua vaikuttanut haittaavan lainkaan.

Olemme käyneet myös koirapuistoissa ahkerammin tämän kuukauden aikana kuin koskaan aikaisemmin! Toinen koirapuisto näkyy asunnon ikkunoista ja toinen sijaitsee Hupisaarilla, jonne kävelee lyhyessä ajassa. Hupisaarten koirapuisto on ollut mieluisampi, sillä se on puistomaisempi verrattuna naapurissa olevaan aitaukseen, jonka laidoilta löytyy pari puuta. Pojat kun mieluummin kulkevat kirsut maassa hajujen perässä eivätkä juurikaan juokse, joten Hupisaarten puisto on jännempi. Rokki intoutuu spurttailemaan useammin kuin Aku, vaikka onpa sekin pari kertaa innostunut oikein kunnolla revittelemään :)

Joenvarren maisemat ovat tulleet meille tutuiksi kävellen sekä piknikillä ja Hupisaarilla olemme kierrelleet useaan otteeseen - kummassakin paikassa Rokkia on viehättänyt vesi enemmän kuin aikaisemmin! Ehkä se intoutuu tänä kesänä ihan uimaankin, jos jo nyt on uskaltanut kastella tassunsa kepin takia...?

Niin kauhean suuri maailma...

Veljentyttöni kävi yhtenä aurinkoisena kevätpäivänä kylässä äitini kanssa, joten puimme kissoille valjaat ylle ja lähdimme käyttämään niitä pihalla ihmettelemässä maailmaa. Millalle valjailla käyskentely on tuttua hommaa eikä sitä pelottanut kävellä pyörätienkään vieressä, vaan se keskittyi jänniin hajuihin ja ruohon syömiseen. Vanhalla rouvalla ei itseasiassa ollut mikään kiire sisälle, vaan se olisi viihtynyt alhaalla paljon kauemminkin. Annoinkin Millan fleksin äidilleni, sillä jos jompikumpi kissoista yrittäisi peloissaan valjaista karkuun, se ei olisi ainakaan Milla. Halusin itse pitää huolen siitä, että Misu olisi tallessa ulkoilun jälkeenkin.

Ja se oli ihan fiksu veto. Misu oli aivan kauhuissaan ja huusi kuin syötävä jo hississä, sillä sille kaikki oli uutta ja pelottavaa. Yritin saada sen pois aukealta pihalta puiden väliin, jotta se ei tuntisi oloaan niin turvattomaksi, mutta ei se auttanut. Misu olisi halunnut piiloutua autojen tai parvekkeen alle. Emme lopulta olleetkaan ulkona kauaa Misun takia, mutta pari kuvaa ehdin sentään räpsäistä, ennen kuin koppasin kissat kainaloon ja piilouduimme takaisin turvallisesti neljän seinän sisälle.

Pieni palo ulkoiluun taisi kuitenkin syttyä, sillä loppuillan ja yömyöhään asti Misu kävi aina välillä huutamassa ulko-oven edessä ja jopa nukkui siinä vieressä. Käymme varmasti ihmettelemässä maailmaa vielä myöhemminkin kissojen kanssa vähän aikaa kerrallaan, jotta Misu tottuu rauhassa ja oppisi nauttimaan tuostakin touhusta.

Kodin suosituin huone

Ei ole kovin vaikeaa arvata, mikä uudessa kodissa on kissojen - ja etenkin Misun - lempipaikka. Aina kun joku avaa parvekkeen oven edes hetkeksi, Misu säntää sinne makoilemaan. Lasituksen ansiosta oven voikin huoletta jättää auki ja antaa eläinten kulkea parvekkeella miten lystäävät ilman, että minkäänlaisia vahinkoja sattuu. Parvekkeen sisustuksesta (jos tuota nyt voi sisustukseksi sanoa...) huomaakin, että se on aika pitkälti eläinten ehdoilla varustettu. Sieltä löytyy kissojen kiipeilypuu, kaksi häkkiä ja eläinten tyyny. Ihmisille siellä on sen sijaan vain kaksi risaa tuolia, jotka myös ovat pääasiassa kissojen käytössä... :) Toivottavasti kesän mittaan sinne saadaan kaksijalkaisillekin jotain ehjää! Ja kissoille uusi kiipeilypuu, sillä nykyinen ei yllä lasituksen tasolle, eli tytöt eivät pääse seuraamaan pihan tapahtumia. Korkeampi kiipeilypuu olisi varmasti mieluinen ostos, sillä ikkunanlaudoilta pihan elämää on kuitenkin kiva seurata.

Pojat ovat viihtyneet parvekkeella pääasiassa vain häkeissä järsimässä luita, mutta eivätköhän nekin tule viettämään siellä enemmän aikaa, kunhan kesä ja lämpö saapuvat. Toistaiseksi niiden mielestä paras paikka uudessa kodissa on ollut makuuhuoneen sänky, sillä siihen paistaa sopivasti aurinko monta tuntia päivän aikana, eli siinä saa parhaimmat mahdolliset päikkärit!

Paluu lapsuuteen

Muutto sujui kaikkien kannalta hyvin ja uusi paikka tuntui heti kodilta. Jossain nurkassa ja kaapissa on vielä pari jätesäkkiä ja muuttolaatikkoa, sillä muut asiat ovat olleet tavaroiden järjestelyä jännempiä, mutta ehkä nekin tavarat löytävät pian paikkansa. Kirjoittelemme uudesta asunnosta pian lisää, mutta sitä ennen tunnelmia muuton keskeltä!

Pahvilaatikot ja kissat ovat tietenkin kaikille tuttu kombo, mutta etenkin Misulle kelpaa ihan minkälainen piilopaikka tahansa. Kaikki uudet asiat ovat jänniä ja mitä pienempään koloon pitäisi ahtautua, sen hauskempi! Korkeatkin paikat vaikuttivat olleen mukavia, sillä pahvilaatikkokasan ylin loota oli niin hyvä paikka, että siellä saattoi ottaa torkutkin.

Yhtenä esimerkkinä vanha kunnon maja - tällä kertaa sohvatyynyistä, kun emännällä oli päällisten pesu kesken:

Ja sitten se aina varma valinta kissojen kanssa: pahvilaatikko ;)

Ps. Kuvia eläimistä löytää myös emännän Instagram-tilistä: kaidansa. Tililtä tulee löytymään muitakin kuvia, mutta eläimet ovat (sielläkin) pääasiassa :)

Kevättä rinnassa

Tammikuun lopulla maisemat olivat hyvinkin lumiset ja pakkasta oli sen verran, että koko porukka joutui turvautumaan kerrospukeutumiseen lenkeillä. Yllättäen tossujen kanssa tappelulta vältyttiin, sillä viime vuoteen verrattuna kumpikaan ei aristellut tassujaan normaaleilla lenkeillä (kauan aikaa seisoessa vilu tietenkin ehti iskeä).

Myös Rokki oli paljon valkoisempi! Se ehti kasvattaa kunnon talviturkin muutaman kuukauden aikana, mutta joutui lopulta trimmattavaksi noin viikko sitten. Touhu muistutti enemmän lampaan keritsemistä kuin kiinanharjakoiran trimmaamista, mutta nyt on villahousuista luovuttu ja kotona on jälleen kaksi kiinanharjakoiraa eikä yksi luolamies ja yksi karitsa ;) Talvikuvistakaan ei ole edes kahta kuukautta eikä maaliskuu ole vielä puolessa välissä, mutta kevät on hiljaa saapunut jopa Oulun korkeudelle. Hiihtoloma vietettiin hyvinkin lumettomissa maisemissa ja lämpötila on pysytellyt vähintään nollassa - jos ei jopa plussan puolella. Emme kuitenkaan valita! Vaikka talvi olikin oikeastaan turhan lyhyt, niin olemme tottuneet jo niin hyvin näin lämpimiin keleihin ja pääasiassa kuiviin asvaltteihin, etteivät pakkaset ja lumihanget enää innosta.

Jokaisella on ollut valon takia kevättä rinnassa ja auringosta on yritetty nauttia tauon jälkeen täysin rinnoin. Eläimet löytävät aina sen lämpimimmän paikan asunnosta, johon täytyy ahtautua porukalla. Ulkona täytyy haistella ja tutkia jokainen paikka tarkkaan, ja etenkin Millakin haluaisi käydä parvekkeella silloin tällöin. Omistajilla kevät on näkynyt - tai tarkemmin tulee näkymään - taas pesänrakennusviettinä, kun muutamme uuteen asuntoon tämän kuun lopulla. En usko, että eläimilläkään on mitään paikan vaihdosta vastaan: koirille uusia lenkkireittejä niin joen rannassa kuin puistomaisemissa ja koirapuistojakin tulee löytymään aiempaa lähempää. Kissatkin varmaan arvostavat ikkunanlautoja ja maisemaa 7. kerroksesta, eikä ketään varmasti haittaa, että tällä kertaa parveke on lasitettu. Se tulee varmasti olemaan kovassa käytössä kesällä!

Pesänrakennusviettiä voi purkaa myös näin... :D Rakentajasta ei ole tietoa, mutta koska kissat peiton alla nukkuessaan eivät tarvitse noin suurta koloa ja Rokki on parempi tuhoamaan kuin rakentamaan, niin oletan Akun olleen rakennusmestari. Rokki tietenkin talloi ja mylläsi tämän mestariteoksen hoksatessaan, miten kaamean jännästi päiväpeitto oli laitettu.

Tytöt, syömään!

Remontin myötä meidän keittiö uudistui aikalailla kokonaan, jolloin kissojen ruokapaikkakin vaihtui. Meillä kissat siis syövät keittiön tasolla, joskin mahdollisuuksien mukaan kaukana hellasta ja ylipäänsäkin niin, ettei kissankarvoja löytyisi sitten meidänkin ruoasta... Vaikka eihän niiltä voi aina välttyä, kun kissoja kerran löytyy. Ennen Akun tuloa Milla söi normaalisti lattialla, mutta ahneen harjispennun myötä ruokakipot nostettiin tiskipöydän nurkkaan. Yritimme kyllä aluksi opettaa Akulle, ettei niihin kissanruokiin saa koskea, mutta parin murokulhollisen jälkeen luovutimme ja siirryimme varmempaan ratkaisuun. Edellisessä asunnossani Milla söikin sitten keittiönpöydältä, koska yksiössä ei juuri ollut tasoja kupeille ja toisaalta keittiönpöytää ei sen varsinaisessa tarkoituksessa käytettykään. Nykyisin kissoilla ei ole pöydälle enää asiaa, joku roti sentään ;)

Ruokapaikan muutos ihmetytti kissoja aluksi ja ensimmäisinä kertoina Misu juoksikin noiden rojujen taakse odottamaan ruokaansa. Toiveissa olisi, että sitten kun asumme omakotitalossa ja tilaa on enemmän, ei kissojenkaan ruokakuppeja tarvitsisi pitää keittiössä tasoilla, vaan ne saisi jonnekin ihan oikeasti lattialle. Ja sekä kissojen että koirien kuppien alle täytyisi ostaa alustat, sillä etenkin porukan nuorimmaiset tuntuvat olevan kovia sotkemaan ruoalla.

Ruoka on parasta kaverin kanssa syötynä... ;)

Ja kuten kuvista näkee, Millan ruokakuppeina on toiminut jo monta vuotta Oltermannin muoviset juustokannet. Kulkevat kätevästi reissuissa mukana ja helppo pitää puhtaana!

Remonttikoirat ja reissukissat

Meillä oli pari viikkoa sitten viikon mittainen remontti, jonka seurauksena kämppä oli kaaoksessa. Milla ja Misu haettiin sunnuntai-iltana hoitoon ystävien luo, joilla on itselläkin kissa: Peppi. Hieman jännityksessä odotimmekin ensimmäisen illan viestiä siitä, tulevatko kissat bumerangina takaisin vai meneekö kaikki edes sen verran hyvin, että kissat voivat kyläillä useammankin päivän. Onneksi ongelmia ei juurikaan ilmennyt ja tytöt tulivat takaisin kotiin vasta torstai-iltana, jolloin meidän täytyi vain perjantaina varoittaa työmiehiä vaeltelevista kissoista. Pääasiassa kuitenkin Misu pysytteli piilossa ja Milla pyöri ympärilläni, vaikka kävikin välillä keittiössä istumassa ja tuijottamassa remonttimiestä odottaen, josko se tajuaisi antaa ruokaa, kun emäntä ei ilmeisesti tajunnut... :)

Misu viihtyi kyläilyn aikana paljon saunassa nukkumassa, Milla sen sijaan löysi heti ensimmäisenä ruokakupit... Yllättäen Milla ja Peppi tulivat paremmin toimeen ja jopa haistelivat toisiaan, vaikka erityisen lämpimiä ystävyksiä niistä ei ehtinytkään tulla. Yllä olevassa kuvassa tytöt leikkivät yhdessä suihkun lattialla vedellä. Misu sen sijaan ei välittänyt Pepistä lainkaan, vaan tytöt sähisivät toisilleen ja pysyttelivät kaukana. Tuhojakin meidän penikka ehti tehdä, sillä Misu oli löytänyt sohvan alle piilotetun valmiin palapelin ja repinyt palasia irti, vaikka ei onneksi ollut itse palasia rikkonut :D

Pojilla sen sijaan oli harmillisen tylsä viikko. Vaikka yritimme ulkoilla 7.30 - 16.00 välisenä aikana, kun remonttia tehtiin, viettivät pojat silti paljon aikaa olohuoneessa ja yleensä vielä sohvan jalkaan sidottuina. Viikon aikana pojat välillä ilmoittivat oudoista vieraista (mikä oli tietenkin ihan odotettavissa), mutta koska liikettä oli paljon päivien aikana, eivät ne enää jatkuvasti jaksaneet edes avata silmiään oven taas käydessä. Työmiehiä ajatellen koirat tosiaan pidettiin pitkälti hihnassa, jotta ne eivät joka kerta juoksisi ovelle vastaan ja vielä parhaassa tapauksessa rappukäytävään, sillä ulko-ovea pidettiin päivisin paljon auki.

Onneksi tämän viikon aikana isäni ja Pepin omistaja pääsivät välillä vahtimaan poikia, niin pääsi emäntäkin kouluun. Ja vielä suurempi ilonaihe oli se, että remontti kesti kuitenkin vain viisi päivää, eikä jatkunut enää seuraavalla viikolla, kuten ensin peloteltiin. Lopputulos on hieno, mutta olihan siinä kestämistä!