maanantai 29. heinäkuuta 2013

Zooplussan paketti

Viime viikolla tuli jo ilmoitus aikaisemmin tilatusta zooplussan paketista, ja tänään emäntä sai lopulta käytyä postissa. Paketti olisi kyllä tuotu suoraan kotiinkin, mutta emme sattuneet kumpikaan olemaan päivällä paikalla töiden takia. Onneksi pahvilaatikko oli sitä kokoluokkaa, että sen sai helposti tuotua pyörälläkin.

Paketista paljastui se pyöräilytalutin, pieni peti ja yllätyksenä hieman herkkuja pojille. Pyöräilytaluttimeen palataan joskus myöhemmin, maanantaina ei vain jaksa tehdä kaikkea kerralla... :D














Jokaisen elukan piti tietenkin vuorollaan käydä kokeilemassa uutta alustaa, vaikka etenkin Milla näyttää aavistuksen pakotetulta... Kyllä siinä jokainen otus kuitenkin viihtyi aikansa ja Aku lopulta torkkui kauan aikaa keittiön lattialla, kun emäntä istui pöydän ääressä.

Kissat myös keksivät yhteistä kivaa tekemistä, kun Misu nakkasi pöydältä Millalle pahvin palasen ja vanhempi rouva innostui leikkimään sillä. Milla ei tosin ollut yhtä innostunut emännästä, joka välillä nappasi palasen itselleen :D Rokkiakaan ei otettu leikkiin mukaan, vaikka se kävikin kärsimättömänä vieressä vinkumassa.





Kanaiset purutikut maistuivat pojille niin hyvin, ettei emäntä ehtinyt niitä pahemmin edes kameralla häiritä.




Pikkukisun piti tietenkin ihmetellä revittyä pakettia. :)

Kävimme lauantaiyönä koirapuistoilemassa Puolivälinkankaalla, kun se on toinen lähimmistä puistoista. Parin tunnin reissun aikana emme kuitenkaan ehtineet olla puistossa kuin puolisen tuntia, sillä aurinko laski lopulta äkkiä ja kaupungin yllä välähteli sen verran komeat salamat, ettemme uskaltaneet kokeilla, jäämmekö rankkasateen jalkoihin. Olimmekin kotona vasta yhden aikaan yöllä, joten ensi kerralla voisi yrittää lähteä hieman aikaisemmin. Ja Qstockin esiintyjistä HIM kuului matkan varrella sen verran hyvin, että Rokkikin jäi sitä ihmettelemään!







Puisto oli kuitenkin tosi mukava ja tulemme varmasti käymään siellä myöhemmin uudestaan. Isoille ja pienille koirille on omat, tilavat puolensa, ja muutenkin se vaikutti siistiltä. Ehkä ainoa miinus oli korkea ruoho, jonne tuollainen pikkukoira häviää nopeasti. Rokki päästelikin menemään kuin vajaaälyinen tajutessaan, että se oli vapaana ja kerrankin oli tilaa juosta! Poika pinkoi kuin pupu nurmikon seassa, hävisi hetkeksi näkyvistä jonnekin toiselle puolelle puistoa ja yhtäkkiä sinkaisi taas takaisin viereen. Aku pysytteli totutusti lähettyvillä, vaikka intoutui sekin pari kertaa pyrähtämään. Sen mielestä oli kuitenkin kivempaa istua isännän vieressä penkillä tai kivellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti