maanantai 26. marraskuuta 2012

Millainen on kiinanharjakoira?

Harjakoira-lehden numerossa oli leikkimielinen rotumääritelmä kiinanharjakoirasta ja se sai tämän talouden kaksijalkaiset naureskelemaan. Suurimmasta osasta olen täysin samaa mieltä, joten ajattelin jakaa esittelyn tännekin.


Yleisvaikutelma: Pieni, mutta pippurinen. Tekee useimmiten niin kuin itse haluaa ja manipuloi omistajansa luulemaan, että se oli juuri sitä, mitä siltä pyydettiin alunperinkin.

Ominaispiirteet: Kompakti koko. Kohtuullisen hiljainen, joskin urokset nalkuttavat toisinaan enemmän kuin nartut.

Luonne: Omistava, toisinaan mustasukkainen. Murjottaa jos jää huomiotta, mutta parhaimmillaan ihastuttava elämänkumppani.

Pää: Mahtuu koirapuiston portin välistä juuri ja juuri. Muodoltaan hieman suippo, jotta pystyy avaamaan raollaan olevat ovet, myös keittiön alakaapit, mahdollisimman vaivattomasti. Pään yleisvaikutelma on viehättävä, ilme on kotioloissa raukea, mutta ulkona valpas ja valmiina toimintaan. Lyhyt otsa, harja alkaa mieluiten jo otsapenkereestä ja se laskeutuu kauniisti hartioille. Pitkät hiukset ovat kauneimmat, mutta myös punkkarimalliakin on nähty. Muistuttaa kasvoistaan hieman koiran näköistä ihmistä.


Silmät: Räpsyttelee silmäripsiään halutessaan jotain. Osaa teeskennellä kyyneliä jos ei saa tahtoaan läpi.

Korvat: Suuret pystyt korvat, joilla kuulee pienimmänkin jääkaapin narahduksen. Puutereilla tavataan myös luppakorvia, jolloin ne tunnistavat jääkaapin oven äänen erityisen kaikuluotaimen avulla, jopa tehokkaammin kuin pystykorvaiset rotutoverinsa.

Purenta: Namipalat menevät helposti, joskus oma kuivamuona tuottaa ongelmia. Koirankeksejä puree merkistä riippuen, mieluiten jos niissä on sisällä jotain.

Kaula: Tarpeeksi pitkä, jotta koira pystyy vaivatta kurkottamaan ruokapöydälle sekä työntämään päänsä mistä tahansa sohvan nurkasta ihmisensä syliin.

Eturaajat: Osaa halata lelujaan ja ihmistään etujaloillaan. Soveltuvat myös ovien avaamiseen, kunhan ovenkahva ei ole liian korkealla.

Runko: Osaa vetää vatsansa sisään ja näyttää aliravitulta ekstramurkinoiden toivossa, ja vaarana onkin jenkkakahvat ja pömppömaha.


Takaraajat: Ponnistaa takajaloilta ruokapöydälle, kunhan pöydän antimet ovat tarpeeksi motivoivat. Kävelee pitkiäkin matkoja kahdella jalalla, mikä saa koiran näyttämään toisinaan kovin ihmismäiseltä. Pystyy hämäämään ihmisimitaatioillaan televisiolupatarkastajaa ja osaa karatepotkuja.

Käpälät: Sirot ja naismaiset. Kynnet kohtuullisen pitkät, minkä väriset tahansa, tosin ranskalainen manikyyri on erityisen suosittu narttujen keskuudessa.

Häntä: Heiluu usein ja sitä voi käyttää pölyhuiskana.

Liikket: Tuultakin nopeammin paikalla, jos yrittää syödä salaa. Muutoin kohtuullisen rauhallinen, jotkut luulevat välillä nahkaiseksi sohvatyynyksi.

Karvapeite: Mieluiten keinoturkista, sillä  myötätunnosta eläinystäviään kohtaan harjakoira ei mielellään pukeudu minkkiturkkiin, ellei kyseessä ole Dolce & Gabbanan turkisasuste.

Väri: Kutakin koiraa pukevat erilaiset värit ja suositellaankin, että koira viedään värianalyysiin viimeistään sen täyttäessä kaksi vuotta.

Koko: Täydellinen halittavaksi ja mahtuu peiton alle mainiosti.


Näin hurmaavalta kiinanharjakoira näyttää, kun se saa rauhassa leikkiä eikä tarvitse poseerata. Aku se sitten osaa valita kauneimmat ilmeet ikuistettavaksi.

Vielä lopuksi (ilmeisesti kohta jo tavan takia) säästä: tälle viikolla on tiedossa jo pakkasta ja loppuviikoksi lupailtiin luntakin, joten ehkä tämä harmaus vaihtuisi kohta jo kunnon lumeen! Todella tympeää lenkkeillä, kun vuorokaudesta riippumatta on aina synkeää. Tänäänkin lenkillä Aku olisi ollut valmis kääntymään takaisin kotiin ensimmäisen käännöksen jälkeen, mutta niin se raukka vain joutui jolkottelemaan muiden perässä vähän pidemmän lenkin.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Jouluhömpötystä

Meillä ollaan jo tänään valmistauduttu jouluun koristelemalla kämppää. Eläimet eivät tietenkään ole osallistuneet itse koristeluun, mutta niitä koristeita on kyllä ihan kiva tutkia - ainakin kissojen mielestä.



Millaa ei oikein kiinnostanu
Keittiön ikkunanlaudalta löytyy kynttelikkö, joten kuvissa kissoja ei ole työnnetty minnekään akvaarioon joulukoristeen kanssa. :D

Rokkikin on tosi innokas malli...
Tänä jouluna väriä ja valoa on viime vuoteen verrattuna enemmän, mutta jos tämä jouluhypetys ei ihan käsistä karkaisi. Kaksijalkaisille on toki myös suklaakalenterit, jos sitä jonkinlaisen kivan yllätyksen keksisi nelijalkaisillekin!

torstai 15. marraskuuta 2012

Kissanminttua!


Hain tänään paketin postista, tilasin pari päivää sitten jälleen PetenKoiratarvike.comista tavaraa. Tällä kertaa pahvilaatikosta paljastui emännälle namipussi koirien herkkuja varten, pojille aktivointilelu ja tytöille kissanmintulla höystetty lelu sekä vielä pullo kissanminttua. Joululahjoja kaikki, joten avaamisen jälkeen piilotin tavarat kaappiin, ettei niillä kukaan ehdi vielä leikkiä. ;)



Pahvilaatikossa oli kuitenkin selvä kissanmintun tuoksu vielä, sillä kissat menivät sekaisin. Milla saattaa kyllä käydä tutkimassa tyhjän pahvilaatikon, mutta ei se siellä erityisen kauaa viihdy - eikä varsinkaan puolusta sitä! Nyt osumaa sai sekä emäntä että Misu. Misulle vanhempi rouva antoi lähdöt, kun nuorempikin halusi tutkia pahvilaatikkoa, ja omat sormeni saivat pari naarmua kun yksinkertaisesti rapsutin Millaa pahvilaatikon vieressä. Sen kanssa joutuu ehkä miettimään hieman tarkemmin tuota kissanmintun käyttöä, jos siitä tuollainen tyranni tulee...

Misu pyöri ja kiehnäsi pahvilaatikon ympärillä enemmän, toisin kuin Milla joka tosiaan sukelsi vain piiloon ja huitoi välillä tassuillaan, mikäli joku tuli liian lähelle. Näköjään joululahja tulee olemaan mieleinen, kunhan vain emännän sormetkin olisivat vielä tallella ensi vuoden alussa.

Tulis jo se joulu ja kissanmintut...

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Mutta missä on lumi?


Arki on sujunut melko synkeissä merkeissä, sään puolesta siis. Aamulla on hämärää, emännän päästyä koulusta on hämärää, ja vettä tuntuu tulevan koko ajan. Onneksi parina päivänä on sentään paistanut aurinko ja nyt on ollut viileämpää, joten jos se lumi kohta saataisiin takaisin. Emännän ja Rokin hermot kiittäisivät, sillä noilla tassukarvoilla on joku taito kerätä kaikki kura ja lika suuremmalta alueelta, kuin mihin poika ehtii edes juosta (ei tosin sillä, että se muutenkaan erityisemmin väistelisi kuralammikoita).

Isänpäivänä kävimme vanhempieni luona syömässä, kahvittelemassa ja tarjoamassa isälle hyvän lahjan: pitkän lenkin poikien kanssa. ;) Ikävä kyllä sää ei silloinkaan erityisemmin suosinut, mutta tihkuttelusta huolimatta kolmikko käväisi pitkän lenkin ja lopputuloksena oli pari uitettua, mutta varmasti tyytyväistä rottaa.

Olen myös miettinyt jo jonkin aikaa, jos oikeasti osallistuisin Akun kanssa agility-kurssille. En vain ole vielä ehtinyt sen tarkemmin katsella mahdollisia kursseja, mutta se olisi virkistävää vaihtelua ja varmasti kivaa Akunkin mielestä - kunhan putkipelosta päästäisiin yli...


Kun parina viime aamuna on pompannut unesta sekaisin istumaan ja ihmetellyt, mistä kuuluu kauhea meteli, on väkisinkin iloinen että sentään Milla on steriloitu. Pikkukisulla on kiima, ja sen kyllä kuulee. Vieläkin on vaikea ymmärtää, miten noin pienestä kissasta voi lähteä niin kamala ääni.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Vihreää talvimuotia

Rokin uusi Hurtan ulkoilupuku on päässyt useammankin kerran testiin, vaikka emännän piti hieman tuunata sitä. Etutassujen lahkeet olivat niin kamalan tiukat, ettei puvun pukeminen loppujen lopuksi sujunut lainkaan, joten lahkeista napsaistiin resorit pois. Tassut pysyvät edelleen lahkeissa eikä niitä tarvitse kääriä, kuten oikeastaan kaikissa muissa puvuissamme...


Iloinen malli... :)
Rokki ei ole vielä oikein tottunut noihin pukuihin samalla tavalla kuin Aku, eikä oloa helpota lainkaan kameran kanssa ympärillä loikkiva emäntä. Ikävä kyllä niihin on totuttava, ja ostoslistalla on vielä hieman lämpimämpää niiden kovimpien pakkasten varalle. Akulta löytyy kaikenlaista liiviä, fleece-, toppa- ja kurapuku(ja) yms. Ekana karvattomana koirana se on saanut sukulaisilta ja etenkin äidiltäni vaatteita niin paljon, että laskuissa on ollut aika mahdotonta pysyä. Rokille ei ole tiedossa samanlaista kasaa vaatteita, eikä meillä muutenkaan pueta poikia huvin vuoksi. Vaatteita käytetään vain silloin kun on liian kylmä liikkua "alasti", vaikka löytyyhän meiltä yksi tonttumainen liivi, jota onkin käytetty sitten vain yhden joulukortin rekvisiittana... :D

Meillä ei kannata jättää mitään valvomatta
Oulussa oli lunta noin viikon verran, mutta nyt olemme joutuneet taas kärsimään kurasta ja pimeästä. Emäntä ainakin toivoo kovasti sitä lunta takaisin, pojista ei voi olla aivan varma - ne taitavat toivoa kesää takaisin ja pian!