Rokki sai aamulla jännittäviä uutisia, kun aamulenkin ja -ruoan jälkeen vedettiinkin uudestaan vaatteet päälle ja lähdettiin "haistelemaan uusia hajuja". Meillä oli rokotusaika, ja mikäpä onkaan mukavampi tapa aloittaa aamu kuin ahtautua ruuhkabussiin koiran kanssa. Onneksi Rokki on paitsi pieni niin se myös osasi käyttäytyä ja olla hiljaa sekä hötkyilemättä sylissä. Emännällä kyllä väsyi käsi pienestä piiperöisestä huolimatta, vaikka optimistisena ihmisenä oli pakko myöntää, että kivempi sitä Rokkia oli pidellä sylissä kuin mötkylä-Akua. Siinäpä vasta olisikin käsi kipeytynyt.
Rokki on alkanut etenkin hämärän aikaan haukahtelemaan ohikulkeville, oli kyseessä sitten lapsilauma tai yksinäinen kulkija. Eilen onnistuimme iltapäivän hämärässä säikäyttämään tyttöporukan, kun Rokki toiselta puolen tietä alkoi haukkua - tai kiljua, ei sitä aina voi haukkumiseksi sanoa. Sen takia oli mukavaa kävellä kaupungin läpi, vaikkei niin aikasin aamulla väkeä erityisen paljon ollutkaan. Sen verran tarpeeksi kuitenkin, ettei poika ehtinyt pahemmin ketään haukkua, kun pää pyörällä piti ihmetellä kaikkien kiirettä ja menoa.
Eläinlääkärin odotusaulassa Rokki sitten istui kuin tappi emännän sylissä. Se ei liikahtanut minnekään, ellei lasketa mukaan sitä, että pari kertaa piti yrittää ahtautua mahdollisimman kiinni ja lopulta uskaltautui makaamaankin. Se otti muuten odottelun kuitenkin melko rennosti, vaikka sille vanhalle koiraherralle pitikin matalasti murahtaa kun meni liian läheltä ohi... Lääkärin käsittelyssä Rokki sen sijaan oli kiltisti, ei hätiköinyt tutkimuksen aikana vaikkei selkeästi tilanteesta pitänytkään. Rokotuspiikkiäkään se ei hoksannut ennen kuin rokotuksen antamisen jälkeen alkoi vähän kirvellä niskassa, jolloin sitä piti hangata emännän olkapäätä vasten.
Jännittävämpi uutinen on tosin se, että meillä on ilmeisesti muutto edessä isompaan kämppään. Mitään ei ole vielä allekirjoitettu, mutta tänään olisi tarkoitus, joten kohta päästään totuttelemaan uuteen asuntoon ja seikkailemaan uusille alueille. Jes!
