Rauhallinen juhannus

Vietimme tänä vuonna juhannuksen pitkälti kotona ja omassa porukassa. Perjantaina meni kuitenkin melkein koko päivä vanhempieni luona Kempeleessä seikkaillen ja syöden. Olisihan se ollut kiva päästä mökkeilemään koirien kanssa juhannuksena, mutta ehkä ensi kesänä! Mukavasti aika kului näinkin.

Kävimme ensin purkamassa energiaa hiekkamontuilla, vaikka todellisuudessa vauhti olikin melkoisen rauhallista. Aku innostui spurttaamaan ihan vain pari kertaa ja pääasiassa se kulki verkkaisesti meidän perässä hajuja haistellen. Rokki irrotteli hieman enemmän, mutta senkin aika tuntui kuluvan enemmänkin jäniksen papanoiden etsimisessä ja syömisessä kuin riehumisessa.

Pääasiassa ne harvat vauhtikuvat olivat enemmän tai vähemmän epäselviä, sillä en ehtinyt kameran kanssa poikien vauhtiin ollenkaan mukaan! Jokunen onnistunutkin räpsy pojista on, mutta melkein kahdestasadasta kuvasta ainoastaan viitisenkymmentä jäi jäljelle epäonnistuneiden poistamisen jälkeen. Pääasiahan tietenkin on, että pojilla oli kivaa ja kameran muistikortin sisältö on sitten vain hauskaa plussaa ;)

Perjantai oli sään puolesta ihan kelpo ulkoiluun, sillä vesisadetta ei manailusta huolimatta tullutkaan. Välillä paistoi aurinko ja välillä taivas oli pilvessä, joten ilma oli riittävän viileä siihen, että emäntäkin jaksoi koirien perässä lyllertää. Akun mielestä tietenkin auringon olisi pitänyt porottaa ihan kunnolla, sillä olihan se nyt tympeää taivaltaa hiekkaerämaassa ilman rihman kiertämää. Pappaankin tuli kuitenkin vauhtia, kun otettiin suunta takaisin autolle ja sitten Akulla ei enää ollutkaan kiire pois. Hajut veivät koiran mennessään, mutta onneksi kumpikin oli sen verran hyvin kuulolla, etteivät liian kauas lähteneet. Rokkikin lopetti hyvin alkaneen takaa-ajonsa kauempaa ajaneen auton perässä, kun kerran karjaisi. Hienot pojat!

Hassu koikkelehtija. Turhaanhan sitä kaikkia tassuja sotkee!

Hiekkamonttujen jälkeen kävimme syömässä munkit, ennen kuin lähdimme takaisin Kempeleeseen grillaamaan. Pojat seurasivat kaikkea tarkasti: valmistelua, grillailua, syömistä, siivoamista... Kovin paljoa ne eivät ehtineetkään päivän aikana nukkua, sillä koko ajan piti jotain tarkkailla! Pojatkin saivat osansa juhannusherkuista ja ulkoilivat lisääkin isäni kanssa. Sen lisäksi pienet veljentytöt pitivät Rokin touhukkaana nakkelemalla pojalle siilipalloa väsymykseen asti, niin he myös pitivät sitten väsynyttä poikaa hyvänä silittelemällä ja paijailemalla sohvalla. Mukavaa nähdä, miten kolmikon välit tuntuvat paranevan kerta kerran jälkeen eivätkä tytöt enää niin kovin ujostele toisinaan turhankin innokasta koirakaveria :)

Toivottavasti muillakin on ollut mukava juhannus!

Kesää odotellessa

Toukokuu meni melko viileissä keleissä ja kesäkuun alku on jatkanut samaa rataa. Toisaalta viileys ei haittaa, sillä jaksan itse paremmin ulkoilla, mutta voisi lämpötila edes hieman kavuta ylöspäin. Sen verran vaikka, ettei Akun tarvitsisi vuoroin hytistä ja vuoroin kulkea edelleen fleecehaalarissa. Rokki on jo vaihtanut fleece- tai villapaitaan.

Aina yhtä fiksu ja filmaattinen Rokkari...

Tänään kävin poikien kanssa istuskelemassa puistossa auringon paistaessa, mutta tuuli oli ikävä kyllä niin navakka, että Aku joutui nautiskelemaan auringosta haalarissaan. Se kuitenkin viihtyi ohikulkijoita seuraillen ihan hyvin, vaikka lopulta siirtyikin kainaloon hytisemään ennen kuin jatkoimme matkaa. Rokki sen sijaan herkutteli jäniksen papanoilla ja pöljäili muutenkin, sillä esimerkiksi jostain syystä kepit maistuivat tänään pojalle toosi hyvin.

Isännän päästyä töistä kävimme myös läheisellä voikukkapellolla tarkoituksena napsia kesäisiä kuvia. Yritykseksihän se jäi, sillä päivä ei ollut enää kovin kesäinen :D Aurinko oli mennyt pilveen, tuuli jatkoi kovana ja hetken näytti jopa siltä, että alkaisi jälleen sataa vettä. Onneksi säilyimme kuivina! Akua ei innostanut lainkaan seisoa tyhjänpanttina tuulisella aukealla pelkät paidat päällään, mutta Rokilta onneksi löytyi senkin edestä vauhtia - sekä ruokahalua, kun ruoho on pitkästä aikaa taas niin hyvää.

Onneksi alkukesän viileys on passannut oikein hyvin parvekkeella oleskeluun, sillä edes keskipäivän aurinko ei ole vielä paahtanut lasitettua parveketta saunaksi. Kissat saavat siis yleensä nauttia parvekkeella olosta aamusta iltaan ja uusi kiipeilypuu on noussut mahtavaksi jutuksi. Tavallisena päivänä Milla viihtyy parvekkeella aamuisin ja iltaisin, kun on viileintä, ja Misu sitten valtaa kiipeilypuun itselleen etenkin keskipäivällä, kun aurinko lämmittää mukavasti. Ihme, ettei pikkukisu ole vielä tipahtanut alas raapimapuusta pyöriessään ja hyöriessään niin ihastuneena auringon valokeilassa!