tiistai 15. heinäkuuta 2014

Hei me riehutaan!

Kävimme pari kertaa juoksuttamassa kaikkia neljää koiraa yhtäaikaa. Ensimmäisenä iltana alkoi sataa samaan aikaan vettä, joten Aku siirtyi aika äkkiä autoon odottamaan muita ja muutenkaan juoksutus ei sillä kertaa kovin kauaa kestänyt. Tytöt, Maikki ja Luna, kuitenkin ottivat kaiken ilon irti vapaudesta. Myös Rokki irrotteli välillä oikein kunnolla ja niin, että kolmikko pinkoi keskenään kilpaakin. Koirien leikkejä täytyi kuitenkin pitää silmällä, sillä kokoero oli kovassa vauhdissa melko huomattava. Vahinkoja tai erimielisyyksiä ei silti sattunut, vaikka sisällä koirat tosiaan hieman kärtysivätkin toisilleen. Vapaana tilanne oli huomattavasti rennompi kaikin puolin.














Kävimme viime vuonna juoksuttamassa Lunaa ja pikku-Maikkia Kommattivaarassa, jossa oli tänä vuonna pakko käydä taas uudestaan. Tällä kertaa porukkaa oli enemmän ja hieman kömpelö, kuperkeikkoja heitellyt Maikki oli kasvanut ja pysyi paremmin pystyssä kovassakin vauhdissa ja tiukoissa mutkissa!















Juoksutuskuvia selatessa on kyllä pakko todeta, että meidän Aku on melkoinen yksinäinen susi. Sitä ei muiden koirien sekoilut kiinnosta, vaan se tutkii rauhassa jännät hajut ja seuraa sen jälkeen isäntää tai emäntää kuin hai laivaa. Onneksi tässä joukossa ei tyhmyyskään tiivistynyt, vaan koirat tottelivat käskyjä kuuliaisesti. Välillä tosin ehkä hieman viiveellä...

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Kahlaaja-Rokki

Jatketaan vielä vesilinjalla, niin postaukset Sodankylän reissusta ovat viimeistä vaille paketissa.

Rokki kasteli tassunsa jo melko aikaisin keväällä, mutta uimaan se ei ole vielä tähän päivään mennessä tohtinut - ikinä. Toisin kuin Aku, Rokki sentään kahlaa, ja pohjoisen matkalla vieläpä aika innokkaasti. Aku ei Sodankylässä(kään) kastellut edes tassuja, vaan se seurasi nuorempien pöljäilyä turvassa rannalla. Rokki taas oli lähellä uida, sillä se juoksi innoissaan kepin perässä niin pitkälle, että tassut enää juuri ja juuri ylsivät pohjaan. Sillä sekunnilla poika löi kuitenkin jarrut äkkiä pohjaan ja kääntyi ympäri, jättäen kepin oman onnensa nojaan. Ehkä se vielä joskus uskaltaa hieman räpiköidäkin!









Rokki nouti aikansa kepin hienosti ja toi sen ainakin melkein heittäjän luo, ennen kuin jatkuvasti syvemmälle lentävä keppi ei ollutkaan enää kiva, ja edessä oli hippaleikki aarteen kanssa. Poikahan sen tietenkin voitti ja sai jatkaa leikkiään kuivalla maalla ilman pelkoa siitä, että se menettäisi toisenkin hyvän kepin kylmiin aaltoihin ;)

Uimamaisteri-Maikki

Vuoden ikäinen Maikki oli Sodankylässä porukan kovin vesipeto. Toisin kuin meidän pojat, se ei tarvinnut yllytystä uimiseen; se olisi varmaan uinut koko päivän. Koiran riemua vesileikeissä oli hauska seurata - kuivana rannalta, sillä pelkkä nilkkojen kastelu riitti vakuuttamaan siitä, ettei itsellä ollut mitään asiaa kylmään veteen lämpimästä säästä huolimatta...