lauantai 25. lokakuuta 2014

Uusi pähee rotsi

Meillä on pukeuduttu edellisinä talvina pitkälti joko erilaisiin kerroksiin tai hieman jo kulahtaneisiin toppapukuihin. Tälle talvea onkin ollut hakusessa tuulen-, märän- ja kylmyydenpitävä haalari, joka pitäisi etenkin vilukissa-Akun lämpimänä. Ikävä kyllä lähieläinkaupan eli Mustin ja Mirrin hyllyt oli ehditty tyhjentää, joten sopivan puvun hakeminen hieman viivästyi, ennen kuin eksyin jälleen Peten koiratarvikkeesta tilaamaan tarjouksen takia ison satsin kissanhiekkaa. Samalla tietenkin tutkin sivuja muutenkin ja löysin puvun, joka herätti kiinnostuksen saman tien.



Tarkoituksena oli alunperin ostaa Hurtan puku, sillä kokemuksieni mukaan se on luotettava merkki. Meillä on vaatteita myös eri merkeiltä, joista osa on kestänyt hyvin ja osa paljonkin huonommin... Karlie oli merkkinä tuttu ainoastaan lapsuudesta, jolloin hamstereillamme oli jotain Karlie-merkkisiä tavaroita, mutta ajattelin tilata haalarin ja kokeilla sitä. Kyseessä on siis Karlie Touchdog haalari ja heti kun sain sen käsiini, ihastuin ja kovasti!

Haalarin luvataan siis olevan tuulen-, sateen- ja kylmyydenpitävä. Materiaali on ulkopuolelta jämäkkää, kun taas sisäpuoli on pehmeää ja lämmintä fleeceä. Haalarissa on kiristysnyörit paitsi tassuissa niin myös keskivartalon kohdalla molemmin puolin ja selkäosa on tuettu sekä kahvallinen (joka varmaan toimii paremmin isommilla koirilla, jolloin siitä voi lenkillä kauhaista tarvittaessa nopeastikin kiinni, kun taas kiinanharjakoiran kokoinen otus on hieman turhan matala samanlaiseen reaktioon).



Vaikka Aku on tottunut erilaisiin vaatteisiin ja pukeutumiseen, ei se silti halua vieläkään poseerata rytkyt päällään... Toistaiseksi Akun liikkuminen oli hieman jähmeää, mutta se kuitenkin liikkui vapaaehtoisesti eikä hihnan perässä vetämällä. Uskon, että kunhan alkukankeus häviää eikä Akun tarvitse enää jännittää uutta ja outoa haalaria, se ei enää huomaakaan puvun olevan päällä. Miinuksena täytyy tosin sanoa, että lahkeet ja kaulus saisivat olla pidemmät. Varsinkin etulahkeet ovat kovin lyhyet, joten joudumme haalarin lisäksi keksimään jotain sopivaa vaatetta sen alle. Tassut on mahdollista suojata kunnon tossuilla (jotka vielä odottavat kaupassa), mutta kaula on helppo suojata fleeceliiveillä, joita kotoa löytyy useampikin kappale.

Toivotaan, että alkuinnostus pitää eikä haalari petä meitä!



Puku tuntui niin hyvältä, että halusin tilata Rokillekin samanlaisen talvea varten. Ikävä kyllä Peten koiratarvikkeessa ei ollut enää ainoatakaan M-kokoista haalaria missään värissä, joten yritin kiireesti kääntää netin nurin ja löytää jostain muusta kaupasta samanlaisen haalarin. Onneksi Koiravaruste.fi-osoitteesta löytyi oikeaa kokoa, joten tilasin Rokillekin. Lumi- ja jääsateet taitavat tosin nyt jäädä hetkeksi taakse ja lämpötila nousee reilusti plussalle, niin saa tällaiset puvut jättää heti odottelemaan ärhäkämpiä kelejä... :D

Kissanomistajan vinkki: parhaimmat lelut


... ovat niitä halpoja, mahdollisesti roskia ja yleensä sellaisia, ettei ihmisellä ensimmäisenä tulisi mieleenkään leikittää moisilla omia kissojaan. Sen takia niille ostetaankin hienoja aktivointileluja ja erilaisia liikkuvia, haisevia, maistuvia, karvaisia ja kooltaan kaikenlaisia leluja, jotka nopeasti jäävät nurkkaan pölyttymään. Muutamien virheiden jälkeen kissanomistaja yleensä oppiikin, että parhaimmat lelut ovat ne pakkaukset, joissa lelut olivat (ja myös parhaimmat nukkumapaikat ovat ne pakkaukset, joissa ihanan pörröiset ja nätit pedit tulivat). Netissä kiertävät kuvat eivät ole (ainakaan yleensä) lavastettuja.










Meillä on viime aikoina aiheuttanut hillitöntä iloa ja holtitonta pomppimista pitkä pakkausnaru, jolla voi leikkiä yksin, kaksin tai koko porukalla. Koirat eivät tosin osaa leikkiä tätä muuten kuin jahtaamalla innosta loikkivia kissoja. Misu on välillä ollut niin liekeissä, että on yrittänyt jälleen laihoin tuloksin saada Millaa leikkimään ihan kunnolla yhdessä, mutta yritys on loppunut happamiin katseisiin ja ärhäkkiin läimäyttelyihin. Narulla voi tosin leikkiä ainakin melkein yhtä aikaa.


tiistai 7. lokakuuta 2014

Potilas-Rokki ja mysteerikipu

Heräsin torstaina aamuyöllä siihen, että Rokki kiljaisi. Pomppasin unissani istumaan, huomasin pojan makaavan mahdollisimman leveästi jalkopäässäni ja ajattelin nostaa sen sivummalle, etten vahingossa potkaisisi sitä unissani. Samalla kun hivutin käden Rokin alle ja yritin nostaa sitä, Rokki kiljaisi korvia huumaavasti uudestaan ja yhtäkkiä olin itsekin täysin hereillä. Herätin miehenkin hädissäni ja aloin jo miettiä erilaisia kauhukuvia mielessäni: olinko unissani potkaissut Rokkia vai mikä oli hätänä?

Tilanne rauhoittui sen verran, että uskalsin varovasti yrittää siirtää Rokkia uudestaan. Se ei reagoinut kosketukseen enää kiljumalla, joten nostin koiran henkeä pidätellen seisomaan, josta se lakosi hitaasti makuulle heti kun irrotin otteeni. Aloin hätääntyä todella, mutta koska lopulta Rokki otti pari askelta luokseni ja vaikutti muutenkin rauhalliselta, otin sen kainaloon loppuyöksi. Ei ole varmaan mikään yllätys, että nukuin viimeiset tunnit todella katkonaisesti.


Yhtäkkiä aamulla vierestäni heräsi melkein toinen koira. Enää Rokki ei kiljunut, vaikka se vinkaisikin pari kertaa, mutta käyttäytyi muuten kuin minä tahansa aamuna: viihtyi ulkona, juoksi koirapuistossa, söi hyvällä ruokahalulla ja ärräsi lelujen kanssa. Laitoin yölliset kiljumiset epämääräisten vatsanpurujen piikkiin ja muun käytöksen väsymyksen syyksi ja huokaisin helpotuksesta.

Perjantaina Rokki alkoi kiljua edellisenkin päivän puolesta. Pääasiassa se kiljahti levossa, joskin kerran kipu yllätti sohvalla istuessa. Kiljuminen oli alkanut jälleen iltapäivällä, joten yritin epätoivoisesti saada eläinlääkäriämme kiinni, jotta pääsisimme mahdollisimman pian lääkärin luo. Juuri kun seisoin ulkona Rokin kanssa odottamassa kyytiä aikomuksenamme marssia sisälle ja kysyä, voiko joku tutkia koiran, eläinlääkäristä soitettiin: seuraava vapaa aika on maanantaina. Kello oli jo melkein neljä kun selasin vielä auki olevia eläinlääkäreitä ja yritin soittaa niistä yhteen, mutta kukaan ei vastannut. Onneksi sinä aikana Rokki ei ollut vaikuttanut erityisen kipeältä, vaikka se olikin epätavallisen väsynyt ja hieman apean oloinen. Ajoimme soiton jälkeen eläinlääkärin vastaanotolle ja otimme ensimmäisen vapaan ajan lauantaiksi, koska tilanne ei ollut enää akuutti, vaikka koko illan seurasinkin Rokin vointia päivystävän eläinlääkärin puhelinnumero valmiina.

Lauantaiaamuna Rokki oli jälleen oma, energinen itsensä. Menimme siitä huolimatta eläinlääkäriin ja selitin lääkärille parin edellisen päivän tapahtumat: oudot kipukohtaukset levossa, vaikka koira muuten vaikutti olevan kaikin puolin kunnossa eikä missään ollut moitittavaa tai erikoista. Eläinlääkärikään ei löytänyt Rokista mitään vikaa tutkimusten jälkeen, sillä Rokki ei arastellut mitään kohtaa kropassaan, sillä ei ollut jumeja eikä mikään muukaan tuntunut tavallisesta poikkeavalta. Verikokeen tulokset olivat hyvät eikä niissäkään ollut mitään epänormaalia. Eläinlääkäri antoi meille 10 päivän kipulääkekuurin ja jos kipu siitä huolimatta tai sen jälkeen palaisi, täytyisi tehdä tarkempia tutkimuksia siitä, mikä kivun aiheutti.


Rokki on ollut jo useamman päivän oma itsensä. Se leikkii, riehuu ja toheloi kuten aina ennenkin. Tuntui turhauttavalta, kun kivun syytä ei löytynyt (ja nyt tietenkin toivomme, ettei se jatku enää lääkekuurin jälkeen, jota on vielä jäljellä), mutta helpotuksen määrä on moninkertainen siihen verrattuna. Oli hirveää katsoa vierestä toimettomana, kun toiseen sattui, eikä itse osannut tehdä mitään.

Eläinlääkärin jälkeen haimme Mustista ja Mirristä ruokaa pakkaseen ja koppasinpa mukaan uuden lelunkin, koska Rokki käyttäytyi niin mallikkaasti busseissa ja eläinlääkärillä. Kuten arvata saattaa, pingviiniltä on jo selkä jyrsitty auki ja sisälmykset kertaalleen levitelty pitkin sänkyä, mutta onneksi sen voi pari kertaa paikata eikä kyseessä ollut erityisen kallis lelu. Pääasia, että Rokki on taas kunnossa!



lauantai 4. lokakuuta 2014

Instagram, part 2

Part 1, part 3, part 4, part 5 & part 6.


Heinäkuu, 2014



My kind of #souvenir from #lapland. #keychain #chinesecrested #kiinanharjakoira #avaimenperä

Kuva, jonka Katja Saikkonen 🐬 (@kaidansa) julkaisi



#aku #rokki #chinesecrested #kiinanharjakoira #dogsofinstagram #lapland #lappi #olos

Kuva, jonka Katja Saikkonen 🐬 (@kaidansa) julkaisi



#naptime ! #rokki #chinesecrested #kiinanharjakoira #dogsofinstagram #sleeping #unikaveri #päikkärit #yökkärit

Kuva, jonka Katja Saikkonen 🐬 (@kaidansa) julkaisi



Elokuu, 2014

#rokki #chinesecrested #kiinanharjakoira #dogsofinstagram #lällällää #cute #söpöotus #sleeping #unikaveri #nukkumatti

Kuva, jonka Katja Saikkonen 🐬 (@kaidansa) julkaisi













Syyskuu, 2014

Pikku-Misu ♥ #misu #cats #catsofinstagram #catsagram #kissat #kissagram #tuimakatse #greeneyes

Kuva, jonka Katja Saikkonen 🐬 (@kaidansa) julkaisi



















Rakastettava sisustuselementti kissatalouteen

Pahvilaatikko.

Sellainen on seilannut meidän olohuoneessa kohta parisen viikkoa, sillä kun se ensimmäisenä iltana jätettiin kissojen iloksi lattialle, ei sitä ole sen jälkeen raaskittu viedä poiskaan. Kissat kun melkein vuorottelevat siinä: Milla nukkuu ja Misu istuu ja katselee talouden elämää kuin paraskin linnanvartija.










Tärkeää on tietenkin myös sisustuselementin muunneltavuus. Sen tulisi sopia jokaiseen hetkeen ja useisiin eri käyttötarkoituksiin, jotta siitä olisi iloa ja hankinta olisi hyödyllinen. Onneksi kissoissa on sisustussuunnittelijan vikaa (jälleen), joten ne ovat osanneet välillä vaihtaa hieman näkökulmaa.





Täytyyköhän meidän hankkia näitä vielä lisääkin...