torstai 21. toukokuuta 2015

Jotain itse tehtyä

En ole koskaan ollut hyvä käsitöissä, vaan peruskoulussa koettelin tekstiilityön opettajien hermoja katkaisemalla ompelukoneesta neulan, sotkemalla sen ja saumurin langat useamman kerran, leikkaamalla yksinkertaisia kaavoja väärin, ompelemalla housujen saumat minne sattuu... Tai esimerkiksi pudottamalla keskeneräisestä kaulahuivista huomattavan määrän silmukoita, jotka sitten myös jätin matkan varrelle ja lopullinen kaulahuivi kapeni yllättäen toisessa päässä. Jokusen kerran olen tosin onnistunutkin, sillä esimerkiksi yläasteella tehdyt villasukat ovat edelleen käytössä.

Tämä ei ole kuitenkaan viime aikoina haitannut neulomisinnostustani. Jo jokunen vuosi sitten neuloin itselleni värikkään kaulahuivin, joka rehellisesti onkin itse tehdyn näköinen, mutta se ei haittaa! Viime kesän lopussa sen sijaan mietin, että voisin neuloa pojille villapaidat, kun jämälankoja oli kaapissa pyörimässä useampaa erilaista. Löysin mielestäni toimivan ohjeen (klik), jonka opastuksella aloitin villapaidan teon ensin Akulle. Homma lähtikin jopa ihan hyvin käyntiin, mutta etutassujen reikien kohdalla kohtasin niin pahan tenkkapoon, että innostus kuivui kasaan. Yritin ymmärtää ohjeita (jotka olivat alussa vaikuttaneet helpoilta), mutta en vain saanut oikeanlaisia reikiä aikaiseksi. Hautasin työn kaappiin ja unohdin sinne.

Alkukeväästä kuitenkin kaivoin työn esille ja päätin ronskisti improvisoida. En enää edes muista, miten nuo reiät on tehty, mutta jollain todella brutaalilla tavalla kuitenkin :D Sen jälkeen neuloin työn loppuun ja onnittelin itseäni siitä, että Rokki sai uuden villapaidan - tekeleestä tuli mielestäni liian lyhyt Akulle, sillä päättelin työn hyvissä ajoin peläten, että mielenkiinto loppuisi taas ja työ hautautuisi jälleen puoleksi vuodeksi piiloon.




Kuten kuvista näkee, työ on tehty kaksi oikein kaksi nurjaa -tekniikalla. Tässä tulee taas surullisen selvästi esille oma "ihan sama, kunhan on sinne päin" -asenne, sillä silmukoiden lisääminen ja vähentäminen sekoitti rivit välillä todella pahasti enkä jaksanut enää välittää asiasta :D Kyseessä on kuitenkin paita omalle koiralle, joten en kokenut ulkonäön olevan niin merkittävä asia. Sen lisäksi tuo vaaleampi lanka on hyvin, hyvin höttöistä, jolloin koko paita tuntuu hassun venyvältä ja löysältä kasalta. Rokki kyllä piti tätä paitaa jokusen kerran lenkillä, mutta se venyi käytössä niin paljon, että oli lopulta strategisten paikkojen edessä ja päätyi pesun kautta Akun käyttöön. Täytyi siis aloittaa Rokille uusi villapaita, sillä se ei oikeastaan omista yhtään sopivan kokoista vaan ainoastaan liian suuren ja liian ahtaan villapaidan.

Tällä kertaa en jaksanut seurata ohjetta orjallisesti, vaan vilkaisin sitä aloittaessani työn ja sen jälkeen unohdin koko homman. Ei olisi pitänyt :D Ensinnäkin päätin, etten enää tuskailisi 2o2n-tyylillä, kun se ei kerran hermoilleni sovi. Niinpä aloitin koko paidan oikealla neuleella, totesin sen muutaman kerroksen jälkeen huonoksi ideaksi kun alku vain rullautui, mutta en jaksanut purkaakaan työtä vaan päätin jatkaa loppuun. "Ei se ole niin justiinsa Rokille." Tällä kertaa valitut langat olivat mukavan jämäköitä ja työ tuntui hyvältä niin kauan, kunnes puolen välin jälkeen hoksasin työn leveyden räjähtävän käsiin. Olin lisännyt muistin varassa silmukoita hieman turhan runsaalla kädellä, mutta en antanut sen(kään) häiritä, vaan jatkoin silti loppuun asti. Kaulalle sentään neuloin 2o2n, jotta se ei rullaudu ja näyttääkin vähän kivemmalta.





Tuo hauska viiva keskellä paitaa on tietenkin ihan ulkonäöllisistä syistä siinä... tai sitten työ saattoi olla kerroksen verran nurinpäin käsissäni, kun tappelin etutassujen reikien kanssa (jotka tällä kertaa tein YouTube-videon avustuksella samalla tavalla kuin tehdään nappien reiät). Pitäydyn ensimmäisessä vaihtoehdossa, se ei saa minua kuulostamaan niin toivottomalta tapaukselta.

Ikävä kyllä lopullisen paidan päät ovat Rokille hieman liian ahtaat. Periaatteessa paita kyllä menee pojan päälle ja se kulkeekin se päällään normaalisti, mutta koska kumpikin pää tuntuu tiukalta ja ahtaalta, halusin tehdä vielä kolmannen paidan. Nyt siitä tulisi varmasti hyvä.

Nojaa, saahan sitä toivoa :D Näiden kahden paitojen tekemisessä ei mennyt kuin pari päivää per kappale, ja se ehkä näkyy pienenä hoppuna ja mutkien oikomisena, mutta tämä viimeisin paita sentään on käyttökelpoinen! Lankoja en tosin taaskaan osannut miettiä tarpeeksi pitkälle, sillä vaikka ymmärsin vaaleamman olevan toiseen verrattuna melkoisen ohutta höpötystä, halusin silti yhdistää nuo kaksi. Periaatteessa ne toimivat ihan hyvin, mutta tässäkin paidassa huomasin paidan leveyden venyvän taas naurettaviin mittasuhteisiin, kun vaihdoin paksumman langan puikoille ja olin sitä ennen lisännyt silmukoita (maltillisemmin kuin aikaisemmassa versiossa) ohuemmalla langalla. Ohuemmalla langalla työ ei tuntunut levenevän lainkaan, joten lisäsin jokusen ekstran, ettei varmasti jää taas ahtaaksi. Ei jäänyt. Virheestä viisastuneena neuloin myös sekä alun että lopun 2o2n, jotta villapaita ei rullaudu typerästi.





Melkoinen pusakka (vai päähine pankkiryöstöä varten?) tästä tulikin, mutta ainakin tämä toimii! Tätä edistystä katsoessa seuraava on taas parempi, vaikka edistys onkin aika hidasta :D













Palailemme taas eläinten kuulumisilla myöhemmin! Kuten kuvista näkee, kesä on kovaa vauhtia tulossa Ouluunkin, vaikka ihan vielä ei nakuna tarkenekaan. Aku oli itseasiassa tänään sitä mieltä, että villapaitakin on liian vähän ja päällä olisi pitänyt vieläkin olla fleecehaalari, mutta Rokki tarkeni uudella pusakalla jo oikein hyvin.