Rauhallinen joulu

No nyt on joulusta suurin piirtein selvitty, ja ylihuomenna saadaankin alkaa jo odotella kesää saapuvaksi! ;) Pojat varmaan odottelevat kesää jo nyt, mutta emäntä kyllä nauttii mieluusti tästä talvesta vielä vähän enemmänkin. Kunhan pakkaset pysyisivät kohtuudessa.

Jokainen kuvista taitaa olla kännykällä otettu, joten laatu on sen mukaista. Jos nuo alennusmyynnit toisivat jonkun kameran, jota jaksaisi kantaa mukanakin...

Meillä otettiin pieni varaslähtö joululahjoihin jo lauantaina, kun avattiin pari pakettia. Naru oli tietenkin kissojen mielestä aivan mahtava ja sen kanssa tulikin leikittyä niin kauan, että itku melkein pääsi; Milla nimittäin innostui kunnolla ja hyökkäsi sängyn alta koko ruhollaan emännän varpaiden kimppuun kynnet esillä. Kahta varvasta koristaa edelleen sellainen arpi, että ihme kun ne pysyivät tallessa. Vanha rouvakin siis on edelleen melkoinen peto, se vain turvautuu voimaan (painoon) nopeuden sijaan.

Lauantaina myös pakattiin kamat ja lähdettiin joulunviettoon: hellu omien vanhempiensa luo ja loput emännän vanhempien luo. Kyllä vain oli auto täynnä tunnelmaa, kun siellä huusi vuoron perään kaksi kissaa ja koirat muuten vain näyttivät olevan hukassa ja maailman surullisimpia tapauksia. Puhumattakaan tietenkään siitä tavaramäärästä. Emäntä on selkeästi äitinsä lapsi.

Perillä saatiin kuitenkin rauhoittua melko nopeasti joulun viettoon. Pojat ovat vierailleet "mummolassa" niin monta kertaa, että ne osaavat asettua saman tien taloksi. Millalla on takanaan ollut pidempi tauko tuolla kyläilystä, mutta rauhallisena kattina sekin etsi itselleen nopeasti syrjäisen nukkumapaikan ja rupesi kuorsaamaan. Misu sen sijaan oli kauhuissaan: minne se on tuotu? Keitä nämä ihmiset ovat? Missä on isäntä? Ensimmäinen ilta oli aikamoista rallia, kun Misu säntäili huoneesta toiseeseen ja Rokki pinkoi perässä olettaen, että kyseessä on joku tosi hauska leikki. Lopulta pikkukisukin sitten rauhoittui, söi mahan täyteen ja nukahti - vaikka ekana yönä saattoi olla toinen silmä auki, ihan vain varmuuden vuoksi...

Mikä tää paikka on?!

Misun puolustukseksi on sanottava, että utelias kissa ei rikkonut kuin yhden kuvan kehykset - ja nekin viimeisinä päivinä. Hyvä kisu! Hellukin ihmetteli, että miten sillä niin kauan kesti, ennen kuin mitään meni rikki. :D Se on niin loputtoman utelias ja aina menossa, että on tosiaan ihme, miten se ei tiputtanut mitään muuta.

Loppujen lopuksi meidän joulu näytti tältä:

... nukuttiin ...

... vahdittiin kinkkua (samalla kun nukuttiin) ...

... nukuttiin vielä lisää (tai oltiin kärttyisiä herätyksistä) ...

... syötiin lopulta sitä kinkkuakin vähäsen ...

... testattiin joululahjat (kyseinen lelu hyväksyttiin käyttöön - koiratkin olisivat halunneet sen itselleen) ...

... ja aaton jälkeen löhöttiin mahat pulleina kinkusta.

Meidän joulu oli siis todella rauhallinen, mutta ehkä se on ihan hyväkin vaihtelun vuoksi. Emännällä oli kyllä suunnitelmissa vierailla edes yhtenä päivänä läheisessä koirapuistossa, sillä vanhemmilla vietettiin kuitenkin melkein viikko. Suunnitelman tasolle se sitten vain jäikin... Emäntä hommasi itselleen ihastuttavan räkätaudin ja ulkona paukkui pakkaset, joten pojatkaan eivät viihtyneet ulkona. -25 asteen jälkeen -17 eräänä aamuna sai aikaan voitontanssit, mutta pakko myöntää, että myöhemmin toisena aamuna -3 alkoi jo pelottaa, että lumetkin sulavat kohta. Onneksi niin ei käynyt (ja nyt pitänee koputtaa puuta, kun uudeksi vuodeksi ei mitään pakkasia ole luvattu).

Tytöt saivat lahjaksi kissanmintulla höystetyn lelun ja kissanminttupullon, joka ei tosin ole vielä päässyt käyttöön. Pojat saivat narulelun tennispalloilla ja aktivointilelun, mutta niistä ei ole toistaiseksi kuvia - emäntä fiksuna likkana päätti kuvata ne leikit vanhempien kameralla ja unohtaa sitten kuvat sinne... Narulelu otettiin kuitenkin ilolla vastaan, aktivointilelua Aku ensin vain nakkeli ja koitti hajottaa, ennen kuin kyllästyi. Rokki näytti jo vähän siltä, että saattaisi vaikka ymmärtääkin lelun idean, joten kokeilut jatkuvat. Kuviakin on varmasti tulossa.

Pojille pukki toi myös herkkuja, mutta tietyt luunamit saatiin syödä vasta kotona. Vanhemmat eivät antaneet lupaa, pojilla kun on tapana vain levitellä näitä murusia pitkin kämppää. Ai miten niin...

Jännä, miten kahdesta pikkuisesta herkusta voikin saada niin paljon palasia levitettyä. Se kuitenkin taitaa olla pääasia, että pojilla oli hauskaa?

Toivottavasti kaikilla muillakin oli juuri sellainen joulu, kuin halusitte: oikeassa suhteessa ruokaa, lepoa, vilskettä, rakkaita, lämpöä ja kenties pakkastakin. ;) Sitten vain uuden vuoden viettoon pikkuhiljaa!

Milla the Sink

En muista koskaan nähneeni Millaa tiski- tai pesualtaassa. Osittain sen takia riemastuin aikanaan suuresti, kun hoksasin Misun viihtyväin näissä katsellen kämpän menoa uteliaasti. Ehkä joskus Milla on istunut pesualtaassa hetken aikaa kun se on sinne nostettu, mutta selkeästi sitä ei ole kiinnostanut moiset paikat. Paitsi tänään.

Aamulla Milla hyppäsi päättäväisesti tiskipöydälle, käveli suoraan pienemmän tiskialtaan luo (itsevarma katti, kun noilla muodoilla oletti mahtuvansa siihen!) ja lösähti sinne tyytyväisesti. Kenties se oli pahasti tuohtunut jostain, sillä ei suostunut luomaan ainoatakaan silmäystä kameran kanssa sähläävään emäntään, vaan makasi liikkumatta ja tuijotti kaakeliseinää. No, onneksi se oli sentään illalla taas iloisena (tai ennemmin nälkäisenä) vastassa kun emäntä pääsi koulusta kotiin. Jos se siis jostain on ollut vihainen, niin se on unohdettu jo.

10-vuotias Milla

Nyt täytyy kyllä emännän myöntää, että alkaa pikkuhiljaa tuo dementia ottaa vallan... Milla on täyttänyt 10 vuotta 4.12, ja vasta tänään se hoksattiin. Toisaalta se on löytöeläinkodista haettu ja syntymäpäivä on keksitty hatusta eläinlääkärin arvioiden mukaan, mutta olisihan täysiä pyöreitä voinut jotenkin juhlistaa. Täytyy kipaista antamassa kuningattarelle jotain herkkua!

Koitin etsiä vanhoista kuvista sellaista otosta, jossa näkyisi Millan silloinen laiha ja sorja olemus. Nopealla selaamisella kovin hyvää kuvaa ei löytynyt, joten tyydytään sitten alla olevaan kuvaan, kun Milla oli vielä melko tuore asukki meillä.

Tällaisesta pedosta...

... tällaiseksi unikaveriksi

Paljon onnea muodokkaalle vanhalle rouvalle!

Pientä aivojumppaa

... jossa Akusta alkaa tulla jo hyvä. Rokki ei oikein vieläkään tajua leikin ideaa, joten Aku tekee työn senkin puolesta (ja syö suurimman osan herkuista).

Anna jo!

Säästin parin ison suklaamunan jäljiltä niiden kotelot, sillä ajattelin, että pojilla saattaisi olla hauskaa leikkiä niillä. Nuo ovat kuitenkin sen verran isoja, etteivät mahdu nieltäväksi edes aukaistuna. Taas pojat näyttävät eronsa: Akusta ne sisällä odottavat herkkunappulat ovat tärkeimpiä, Rokin mielestä avatun kotelon puoliskoiden nakkeleminen.

Aku nappaa kotelon suuhunsa, aukaisee sen muutamassa sekunnissa ja imuroi kaikki namit suuhunsa. Sen jälkeen se käy hakemassa Rokin kotelon, josta nuorempi ei jaksa niin edes välittää (eihän se mahdu edes suuhun!), tyhjentää sekin ja lähtee metsästämään lisää syötävää. Rokki sen sijaan ottaa jäljelle jääneistä puoliskoista kaiken irti. Se lelu singahtaa suusta aika kivasti kun tarpeeksi kovaa pitää kiinni, joten kenenkään ei tarvitse edes heittää sitä haettavaksi!

Saa nähdä kauanko nämä kestävät tällaista kohtelua, mutta ainakin toistaiseksi on ollut kivaa. Akun suurta hupia pienenä oli yrittää saada limsapullon sisältä herkkuja ulos, mutta se leikki laitettiin jäihin, kun pullon vartioimisesta tuli suurempi juttu... Ehkä se nyt muutaman vuoden kypsymisen jälkeen osaisi taas leikkiä kiltisti.

Aku on mielettömän valokuvauksellinen

Enpä olisi kuitenkaan vuosi sitten uskonut, jos joku olisi väittänyt näiden kahden vielä joskus leikkivän ja syövän vierekkäin. Paljon on vuodessa tapahtunut ja niin vain pojista kasvoi parhaimmat kaverit. Blogin ensimmäinen postaus on kirjoitettu päivälleen vuosi sitten, ja Rokkikin on ilahduttanut arkeamme jo vuoden ja päivän! Ensimmäisiä kirjoituksia silmäillessä tuli kyllä ikävä sitä pientä rääpälettä, joka tänne niin määrätietoisesti asteli... Mutta toisaalta kuivat sukat ovat kiva plussa arjessa, ja onhan tuo Rokkari melkoinen rääpäle vieläkin ;)

Pikkukisukin on kasvanut, se alkaa olla liian pieni lempipaikalleen digiboksin päälle. Vielä kuitenkin mahtuu kun tarpeeksi yrittää!

Tulihan se sieltä!

No niin, nyt on lunta Oulussakin! Itseasiassa sitä on ollut maassa jo vajaan viikon, ja sen mukana tuli sitten melkoiset pakkaset. Siinä vaiheessa kun pakkasta on yli -20 astetta, ei kyllä oikein naurata emäntää tai karvattomia koiria tuolla pihalla... Onneksi pakkanen on vähän höllännyt.

Pukeutumisen suhteen saa taas olla melko luova. Pelkkä fleecehaalari ei enää riitä kovilla pakkasilla, joten alle pitää laittaa fleeceliivi ja pahimmilla ilmoilla (ei tosin vielä tänä talvena) niiden päälle on vielä laitettu joko kurapuku tai toppapuku. Niistäkään huolimatta pojat eivät viihdy ulkona sen kauempaa kuin on pakko. Kumpikaan ei ole myöskään erityisen iloinen lumesta, vaikka Rokki sentään on pari kertaa spurttaillut lumi pöllyten. Kyllä meillä kuitenkin vannotaan sen kesän nimeen, vaikka emäntää valkoinen maa piristääkin.

Viiden vuoden aikana Akun tassujen kanssa ei ole ollut ongelmaa. Kyllähän se on kylmillä ja märillä ilmoilla linkuttanut pienestä asti pitäessään toista takajalkaa ilmassa, mutta siinäpä se onkin ollut. Kaapin pohjalta löytyy tosin neljä kappaletta tossuja, mutta ne eivät pysy tassuissa lainkaan, joten niiden käyttökin on jäänyt. Näiden päivien aikana on kuitenkin alkanut näyttää siltä, että jonkinlaiset jalkineet etenkin Aku tarvitsisi, pidemmillä lenkeillä myös Rokki; Aku ei enää pienenkään lenkin jälkeen suostu liikkumaan, vaan se lyö jarrut pohjaan ja seisoo säälittävän näköisenä jalkojaan nostellen.

Ihan ensimmäiseksi siistin kummankin jätkän tassujen välit karvoista, jotta ne eivät keräisi turhaan lunta. Sen lisäksi kävin ostamassa tassuvoidetta, jonka pitäisi suojata kylmältä ja hoitaa tassuja muutenkin. Meillä ei ole aikaisemmin käytetty tuollaista, joten en osaa sanoa, johtuuko aineen toimimattomuus itse aineesta vai emännästä... Akun tassut palelevat edelleen ja sitä ei raaski kovin kauaa ulkona juoksuttaa, kun toisella on selkeästi niin kamalan kylmä. Ilmeisesti tässä pitää alkaa suunnitella sellaista kiinnitystä tossuihin, että ne pysyisivät vaikka lahkeessa kiinni. Irronneita tossuja on tympeä sormet jäässä yrittää saada takaisin, eikä niistä enää hirveästi apua olekaan, kun se tassu on jo ehtinyt kastua.

Oikeasti olemme kyllä innoissamme talvesta ja varsinkin tulevasta joulusta, vaikka vähän nurisemmekin välillä. :) Sen lisäksi kyllä tämä lumi on mukavampaa kuin kura!

Posti muuten toi pari viikkoa sitten kivan paketin:

Tällainen pieni, 30x40 canvas-taulu koristaa nyt kämppäämme. Taulun sai niin naurettavan halpaan hintaan, että pakkohan se oli tilata. Rokistakin varmasti teetän tällaisen taulun tulevaisuudessa, kunhan se ensin miehistyisi edes pään sisäisesti. ;)