Milla the Sink

En muista koskaan nähneeni Millaa tiski- tai pesualtaassa. Osittain sen takia riemastuin aikanaan suuresti, kun hoksasin Misun viihtyväin näissä katsellen kämpän menoa uteliaasti. Ehkä joskus Milla on istunut pesualtaassa hetken aikaa kun se on sinne nostettu, mutta selkeästi sitä ei ole kiinnostanut moiset paikat. Paitsi tänään.

Aamulla Milla hyppäsi päättäväisesti tiskipöydälle, käveli suoraan pienemmän tiskialtaan luo (itsevarma katti, kun noilla muodoilla oletti mahtuvansa siihen!) ja lösähti sinne tyytyväisesti. Kenties se oli pahasti tuohtunut jostain, sillä ei suostunut luomaan ainoatakaan silmäystä kameran kanssa sähläävään emäntään, vaan makasi liikkumatta ja tuijotti kaakeliseinää. No, onneksi se oli sentään illalla taas iloisena (tai ennemmin nälkäisenä) vastassa kun emäntä pääsi koulusta kotiin. Jos se siis jostain on ollut vihainen, niin se on unohdettu jo.

10-vuotias Milla

Nyt täytyy kyllä emännän myöntää, että alkaa pikkuhiljaa tuo dementia ottaa vallan... Milla on täyttänyt 10 vuotta 4.12, ja vasta tänään se hoksattiin. Toisaalta se on löytöeläinkodista haettu ja syntymäpäivä on keksitty hatusta eläinlääkärin arvioiden mukaan, mutta olisihan täysiä pyöreitä voinut jotenkin juhlistaa. Täytyy kipaista antamassa kuningattarelle jotain herkkua!

Koitin etsiä vanhoista kuvista sellaista otosta, jossa näkyisi Millan silloinen laiha ja sorja olemus. Nopealla selaamisella kovin hyvää kuvaa ei löytynyt, joten tyydytään sitten alla olevaan kuvaan, kun Milla oli vielä melko tuore asukki meillä.

Tällaisesta pedosta...

... tällaiseksi unikaveriksi

Paljon onnea muodokkaalle vanhalle rouvalle!

Pientä aivojumppaa

... jossa Akusta alkaa tulla jo hyvä. Rokki ei oikein vieläkään tajua leikin ideaa, joten Aku tekee työn senkin puolesta (ja syö suurimman osan herkuista).

Anna jo!

Säästin parin ison suklaamunan jäljiltä niiden kotelot, sillä ajattelin, että pojilla saattaisi olla hauskaa leikkiä niillä. Nuo ovat kuitenkin sen verran isoja, etteivät mahdu nieltäväksi edes aukaistuna. Taas pojat näyttävät eronsa: Akusta ne sisällä odottavat herkkunappulat ovat tärkeimpiä, Rokin mielestä avatun kotelon puoliskoiden nakkeleminen.

Aku nappaa kotelon suuhunsa, aukaisee sen muutamassa sekunnissa ja imuroi kaikki namit suuhunsa. Sen jälkeen se käy hakemassa Rokin kotelon, josta nuorempi ei jaksa niin edes välittää (eihän se mahdu edes suuhun!), tyhjentää sekin ja lähtee metsästämään lisää syötävää. Rokki sen sijaan ottaa jäljelle jääneistä puoliskoista kaiken irti. Se lelu singahtaa suusta aika kivasti kun tarpeeksi kovaa pitää kiinni, joten kenenkään ei tarvitse edes heittää sitä haettavaksi!

Saa nähdä kauanko nämä kestävät tällaista kohtelua, mutta ainakin toistaiseksi on ollut kivaa. Akun suurta hupia pienenä oli yrittää saada limsapullon sisältä herkkuja ulos, mutta se leikki laitettiin jäihin, kun pullon vartioimisesta tuli suurempi juttu... Ehkä se nyt muutaman vuoden kypsymisen jälkeen osaisi taas leikkiä kiltisti.

Aku on mielettömän valokuvauksellinen

Enpä olisi kuitenkaan vuosi sitten uskonut, jos joku olisi väittänyt näiden kahden vielä joskus leikkivän ja syövän vierekkäin. Paljon on vuodessa tapahtunut ja niin vain pojista kasvoi parhaimmat kaverit. Blogin ensimmäinen postaus on kirjoitettu päivälleen vuosi sitten, ja Rokkikin on ilahduttanut arkeamme jo vuoden ja päivän! Ensimmäisiä kirjoituksia silmäillessä tuli kyllä ikävä sitä pientä rääpälettä, joka tänne niin määrätietoisesti asteli... Mutta toisaalta kuivat sukat ovat kiva plussa arjessa, ja onhan tuo Rokkari melkoinen rääpäle vieläkin ;)

Pikkukisukin on kasvanut, se alkaa olla liian pieni lempipaikalleen digiboksin päälle. Vielä kuitenkin mahtuu kun tarpeeksi yrittää!

Tulihan se sieltä!

No niin, nyt on lunta Oulussakin! Itseasiassa sitä on ollut maassa jo vajaan viikon, ja sen mukana tuli sitten melkoiset pakkaset. Siinä vaiheessa kun pakkasta on yli -20 astetta, ei kyllä oikein naurata emäntää tai karvattomia koiria tuolla pihalla... Onneksi pakkanen on vähän höllännyt.

Pukeutumisen suhteen saa taas olla melko luova. Pelkkä fleecehaalari ei enää riitä kovilla pakkasilla, joten alle pitää laittaa fleeceliivi ja pahimmilla ilmoilla (ei tosin vielä tänä talvena) niiden päälle on vielä laitettu joko kurapuku tai toppapuku. Niistäkään huolimatta pojat eivät viihdy ulkona sen kauempaa kuin on pakko. Kumpikaan ei ole myöskään erityisen iloinen lumesta, vaikka Rokki sentään on pari kertaa spurttaillut lumi pöllyten. Kyllä meillä kuitenkin vannotaan sen kesän nimeen, vaikka emäntää valkoinen maa piristääkin.

Viiden vuoden aikana Akun tassujen kanssa ei ole ollut ongelmaa. Kyllähän se on kylmillä ja märillä ilmoilla linkuttanut pienestä asti pitäessään toista takajalkaa ilmassa, mutta siinäpä se onkin ollut. Kaapin pohjalta löytyy tosin neljä kappaletta tossuja, mutta ne eivät pysy tassuissa lainkaan, joten niiden käyttökin on jäänyt. Näiden päivien aikana on kuitenkin alkanut näyttää siltä, että jonkinlaiset jalkineet etenkin Aku tarvitsisi, pidemmillä lenkeillä myös Rokki; Aku ei enää pienenkään lenkin jälkeen suostu liikkumaan, vaan se lyö jarrut pohjaan ja seisoo säälittävän näköisenä jalkojaan nostellen.

Ihan ensimmäiseksi siistin kummankin jätkän tassujen välit karvoista, jotta ne eivät keräisi turhaan lunta. Sen lisäksi kävin ostamassa tassuvoidetta, jonka pitäisi suojata kylmältä ja hoitaa tassuja muutenkin. Meillä ei ole aikaisemmin käytetty tuollaista, joten en osaa sanoa, johtuuko aineen toimimattomuus itse aineesta vai emännästä... Akun tassut palelevat edelleen ja sitä ei raaski kovin kauaa ulkona juoksuttaa, kun toisella on selkeästi niin kamalan kylmä. Ilmeisesti tässä pitää alkaa suunnitella sellaista kiinnitystä tossuihin, että ne pysyisivät vaikka lahkeessa kiinni. Irronneita tossuja on tympeä sormet jäässä yrittää saada takaisin, eikä niistä enää hirveästi apua olekaan, kun se tassu on jo ehtinyt kastua.

Oikeasti olemme kyllä innoissamme talvesta ja varsinkin tulevasta joulusta, vaikka vähän nurisemmekin välillä. :) Sen lisäksi kyllä tämä lumi on mukavampaa kuin kura!

Posti muuten toi pari viikkoa sitten kivan paketin:

Tällainen pieni, 30x40 canvas-taulu koristaa nyt kämppäämme. Taulun sai niin naurettavan halpaan hintaan, että pakkohan se oli tilata. Rokistakin varmasti teetän tällaisen taulun tulevaisuudessa, kunhan se ensin miehistyisi edes pään sisäisesti. ;)

Millainen on kiinanharjakoira?

Harjakoira-lehden numerossa oli leikkimielinen rotumääritelmä kiinanharjakoirasta ja se sai tämän talouden kaksijalkaiset naureskelemaan. Suurimmasta osasta olen täysin samaa mieltä, joten ajattelin jakaa esittelyn tännekin.

Yleisvaikutelma: Pieni, mutta pippurinen. Tekee useimmiten niin kuin itse haluaa ja manipuloi omistajansa luulemaan, että se oli juuri sitä, mitä siltä pyydettiin alunperinkin.

Ominaispiirteet: Kompakti koko. Kohtuullisen hiljainen, joskin urokset nalkuttavat toisinaan enemmän kuin nartut.

Luonne: Omistava, toisinaan mustasukkainen. Murjottaa jos jää huomiotta, mutta parhaimmillaan ihastuttava elämänkumppani.

Pää: Mahtuu koirapuiston portin välistä juuri ja juuri. Muodoltaan hieman suippo, jotta pystyy avaamaan raollaan olevat ovet, myös keittiön alakaapit, mahdollisimman vaivattomasti. Pään yleisvaikutelma on viehättävä, ilme on kotioloissa raukea, mutta ulkona valpas ja valmiina toimintaan. Lyhyt otsa, harja alkaa mieluiten jo otsapenkereestä ja se laskeutuu kauniisti hartioille. Pitkät hiukset ovat kauneimmat, mutta myös punkkarimalliakin on nähty. Muistuttaa kasvoistaan hieman koiran näköistä ihmistä.

Silmät: Räpsyttelee silmäripsiään halutessaan jotain. Osaa teeskennellä kyyneliä jos ei saa tahtoaan läpi.

Korvat: Suuret pystyt korvat, joilla kuulee pienimmänkin jääkaapin narahduksen. Puutereilla tavataan myös luppakorvia, jolloin ne tunnistavat jääkaapin oven äänen erityisen kaikuluotaimen avulla, jopa tehokkaammin kuin pystykorvaiset rotutoverinsa.

Purenta: Namipalat menevät helposti, joskus oma kuivamuona tuottaa ongelmia. Koirankeksejä puree merkistä riippuen, mieluiten jos niissä on sisällä jotain.

Kaula: Tarpeeksi pitkä, jotta koira pystyy vaivatta kurkottamaan ruokapöydälle sekä työntämään päänsä mistä tahansa sohvan nurkasta ihmisensä syliin.

Eturaajat: Osaa halata lelujaan ja ihmistään etujaloillaan. Soveltuvat myös ovien avaamiseen, kunhan ovenkahva ei ole liian korkealla.

Runko: Osaa vetää vatsansa sisään ja näyttää aliravitulta ekstramurkinoiden toivossa, ja vaarana onkin jenkkakahvat ja pömppömaha.

Takaraajat: Ponnistaa takajaloilta ruokapöydälle, kunhan pöydän antimet ovat tarpeeksi motivoivat. Kävelee pitkiäkin matkoja kahdella jalalla, mikä saa koiran näyttämään toisinaan kovin ihmismäiseltä. Pystyy hämäämään ihmisimitaatioillaan televisiolupatarkastajaa ja osaa karatepotkuja.

Käpälät: Sirot ja naismaiset. Kynnet kohtuullisen pitkät, minkä väriset tahansa, tosin ranskalainen manikyyri on erityisen suosittu narttujen keskuudessa.

Häntä: Heiluu usein ja sitä voi käyttää pölyhuiskana.

Liikket: Tuultakin nopeammin paikalla, jos yrittää syödä salaa. Muutoin kohtuullisen rauhallinen, jotkut luulevat välillä nahkaiseksi sohvatyynyksi.

Karvapeite: Mieluiten keinoturkista, sillä  myötätunnosta eläinystäviään kohtaan harjakoira ei mielellään pukeudu minkkiturkkiin, ellei kyseessä ole Dolce & Gabbanan turkisasuste.

Väri: Kutakin koiraa pukevat erilaiset värit ja suositellaankin, että koira viedään värianalyysiin viimeistään sen täyttäessä kaksi vuotta.

Koko: Täydellinen halittavaksi ja mahtuu peiton alle mainiosti.

Näin hurmaavalta kiinanharjakoira näyttää, kun se saa rauhassa leikkiä eikä tarvitse poseerata. Aku se sitten osaa valita kauneimmat ilmeet ikuistettavaksi.

Vielä lopuksi (ilmeisesti kohta jo tavan takia) säästä: tälle viikolla on tiedossa jo pakkasta ja loppuviikoksi lupailtiin luntakin, joten ehkä tämä harmaus vaihtuisi kohta jo kunnon lumeen! Todella tympeää lenkkeillä, kun vuorokaudesta riippumatta on aina synkeää. Tänäänkin lenkillä Aku olisi ollut valmis kääntymään takaisin kotiin ensimmäisen käännöksen jälkeen, mutta niin se raukka vain joutui jolkottelemaan muiden perässä vähän pidemmän lenkin.

Jouluhömpötystä

Meillä ollaan jo tänään valmistauduttu jouluun koristelemalla kämppää. Eläimet eivät tietenkään ole osallistuneet itse koristeluun, mutta niitä koristeita on kyllä ihan kiva tutkia - ainakin kissojen mielestä.

Millaa ei oikein kiinnostanu

Keittiön ikkunanlaudalta löytyy kynttelikkö, joten kuvissa kissoja ei ole työnnetty minnekään akvaarioon joulukoristeen kanssa. :D

Rokkikin on tosi innokas malli...

Tänä jouluna väriä ja valoa on viime vuoteen verrattuna enemmän, mutta jos tämä jouluhypetys ei ihan käsistä karkaisi. Kaksijalkaisille on toki myös suklaakalenterit, jos sitä jonkinlaisen kivan yllätyksen keksisi nelijalkaisillekin!

Kissanminttua!

Hain tänään paketin postista, tilasin pari päivää sitten jälleen PetenKoiratarvike.comista tavaraa. Tällä kertaa pahvilaatikosta paljastui emännälle namipussi koirien herkkuja varten, pojille aktivointilelu ja tytöille kissanmintulla höystetty lelu sekä vielä pullo kissanminttua. Joululahjoja kaikki, joten avaamisen jälkeen piilotin tavarat kaappiin, ettei niillä kukaan ehdi vielä leikkiä. ;)

Pahvilaatikossa oli kuitenkin selvä kissanmintun tuoksu vielä, sillä kissat menivät sekaisin. Milla saattaa kyllä käydä tutkimassa tyhjän pahvilaatikon, mutta ei se siellä erityisen kauaa viihdy - eikä varsinkaan puolusta sitä! Nyt osumaa sai sekä emäntä että Misu. Misulle vanhempi rouva antoi lähdöt, kun nuorempikin halusi tutkia pahvilaatikkoa, ja omat sormeni saivat pari naarmua kun yksinkertaisesti rapsutin Millaa pahvilaatikon vieressä. Sen kanssa joutuu ehkä miettimään hieman tarkemmin tuota kissanmintun käyttöä, jos siitä tuollainen tyranni tulee...

Misu pyöri ja kiehnäsi pahvilaatikon ympärillä enemmän, toisin kuin Milla joka tosiaan sukelsi vain piiloon ja huitoi välillä tassuillaan, mikäli joku tuli liian lähelle. Näköjään joululahja tulee olemaan mieleinen, kunhan vain emännän sormetkin olisivat vielä tallella ensi vuoden alussa.

Tulis jo se joulu ja kissanmintut...