Tunkeilija!

Meille saapui sunnuntaina omistajansa kanssa pian kuusi kuukautta täyttävä venäjänvinttikoiratyttö Coverdale's Sirius eli kavereiden kesken Surku. Tutustuminen aloitettiin yhteisellä lenkillä ja aluksi kaikki vaikuttikin menevän oikein mukavasti, kunnes jonkin ajan kuluttua Surku olisi halunnut leikkiä poikien kanssa ja hieman riehaantui, jolloin (luonnollisesti!) paljon pienempi Rokki säikähti. Sen jälkeen pojat olivatkin enemmän varuillaan Surkun seurassa eikä meidän eläimistä kukaan intoutunut leikkimään borzoin kanssa näiden muutaman päivän aikana: Misu pysytteli piilossa ja Milla keskittyi mulkoilemaan pahasti jokaisesta mahdollisesta nurkasta, vaikka Surku miten yritti liehitellä ja kantaa vuoron perään eri leluja happamalle kissalle leluksi.

Yhteiset lenkit sujuivat melko mallikkaasti, kolmikko pystyi seisomaan todella lähekkäinkin kun jossain oli tarpeeksi kiva tuoksu ;) Sisällä etenkin Rokki piti enemmän meteliä, kun taas Aku tyytyi väistämään (ja Milla yritti läpsäistä Surkua kuonoon, mutta ei aivan osunut...). Parin päivän jälkeen ehkä pientä edistymistä oli kuitenkin havaittavissa, mutta mikäpä kiire siinä oli! Näillä näkymin nähdään seuraavan kerran jouluna ja peukut pystyssä toivotaan, että pojat uskaltaisivat jo hieman yrittää leikkiäkin jättiläisen kanssa. Koirien ehdoilla tietenkin mennään!

Emännän kannalta tämä vierailu ei helpottanut lainkaan pahaa vinttikoirakuumetta. Miten tässä jaksaa odottaa parisen vuotta... :D

Yksi elämän pienistä iloista

Eli auringonpaiste. Vuodenajalla ei ole mitään väliä, vaan lämmittävä aurinko saa eläimet kerääntymään aina niihin lämpimiin paikkoihin.

Meillä myös vaihdettiin jonkin aikaa sitten olohuoneesta järjestystä sen verran, että aikaisemmin seinää vasten ollut sohva on nyt keskellä huonetta. Tämän sohvan selkänojalle on ilmeisesti erityisen mukavaa poikienkin mielestä jäädä makoilemaan, ja kumpikin on hoksannut saman, kivan asian. Mikähän idea tässä mahtaa olla?

Ja sittenkin tietenkin ihan vain rötkötetään auringosta raukeina. ;)

Parasta uniseuraa

Parhaimmat unet saa parhaan kaverin vieressä!

Isäntää kohtasi pieni yllätys tässä yksi päivä, kun hän kotiin tullessa alkoi etsiä, missä kissat mahtavat olla. Eipä ole ennen tällaista näkyä tullut vastaan... :)

Vaikka kissat voivatkin nukkua esimerkiksi sängyllä yhtä aikaa, niin koirien kangashäkkiin ahtautuminen noin vierekkäin on jo harvinaista. Yleensä Millaa ei pahemmin kiinnosta nukkua muiden elukoiden kanssa (emännän hiusten päällä tyynyllä on kyllä tosi kiva nukkua), joten tämä on jo melkoinen edistysaskel! Kyllä se vanha äkäinen täti taitaa edes hieman pitää kaveristaan. Edes silloin tällöin.

Ihana syksy!

Vaikka kesän jälkeen onkin aina hieman vaikea totutella taas pukeutumiseen kylmää ja märkää säätä vastaan, niin tällaisina aamuina sitä on vain myönnettävä, että syksykin on meidän mieleen. Tai Akun mieleen taitaa olla vain se kesä, herra on taas tänään ollut aamulenkillä niin surullinen. Sen mielestä pitäisi kääntyä sisälle heti kun hommat on hoidettu, eikä seikkailla päättömästi jotain märkää metsäpolkua pitkin. Rokilla taas on ollut kiire poukkoilla haistelemassa uusia hajuja, tonkimassa lehtikasoja ja maistelemassa, maistuvatko ruohonkorret vieläkin yhtä hyviltä...

Akusta ei muita kuvia saanutkaan kuin näitä kaihoisia "tuolla on lämmin sänky oottamassa..." -kuvia. Onneksi poika pääsi kuitenkin melko nopeasti takaisin isännän jalkoihin nukkumaan. ;)

Koska Bloggerilla on nyt joku ongelma näiden kuvien kanssa, niin tästä postauksesta eteenpäin kuvat on ladattu blogiin Photobucketin kautta. Kunnianhimoisena tavoitteena oli siirtää kaikki blogin kuvat Photobucketiin ja samalla muuttaa vanhojen kirjoitusten pikkukuvat vastaamaan kooltaan näitä nykyisiä, mutta se nyt jäi sitten pelkäksi tavoitteeksi. Näidenkin kuvien lataaminen oli tuskallisen hidasta verrattuna siihen, miten nopeasti kuvat on saanut Bloggerin kautta, mutta ratkaisu on toivottavasti lukijaystävällisempi. PNG-kuvat kun tuppaavat kuitenkin latailemaan kauemmin ja itse luen muiden blogeja pääasiassa kännykällä, niin korostuu minulle latausnopeus entisestään. :)

Eläinten viikko

Eläinten viikkoa vietetään taas 4. - 10.10.2013. Tällä kertaa teemana on kissa, ja kahden kissan omistajana aihe on tietenkin lähellä sydäntä. Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry SEY kirjoittaa sivuillaan näin: "Eläinsuojeluyhdistykset ja muut vapaaehtoiset paiskivat töitä kodittomien kissojen kanssa ympäri vuoden. Joka vuosi arviolta 20 000 kissaa hylätään tai lopetetaan ei-toivottuina. Helpoin ratkaisu ongelmaan olisi kissojen leikkauttaminen. Eläinten viikolla muistutetaan leikkauttamisen tärkeydestä, kerrotaan varhaissterilisaatiosta ja kannustetaan lemmikinhankkijoita tarjoamaan koti kodittomalle."

Milla on aikoinaan haettu Oulun Eläinkodista ja suosittelen jokaista kissaa miettivää harkitsemaan yhtenä vaihtoehtona myös eläinkotia! Eläinkodista haettaessa sopimukseen kuului, että kissa leikataan, joten Milla on steriloitu. Sama operaatio odottaa myös Misua jossain vaiheessa.

Kannattaa vierailla myös Kissatieto-sivustolla lukemassa perustietoa näistä lemmikeistä. Pidetään huolta näistä pienistä (ja suuristakin) pösilöistä. Hyvää eläinten viikkoa!

"... Ja sen kunniaksi MÄÄ nukun sitten tyynyllä!"

(Mitä ihmettä näille kuville tapahtui Bloggeriin lataamisen jälkeen? :D Pitäisikö sittenkin alkaa ladata kuvia jotain muuta kautta...)

Pussillinen leluja

Taas on se aika vuodesta, kun emäntä kunnianhimoisena kaivaa lankapussin kaapista ja alkaa miettiä, mitä tänä syksynä kutoisi. Kissamaisen uteliaasti Misukin on saman tien mukana valitsemassa lankoja.

Päädyimme kutomaan isännälle kaulahuivin, ja Misu muistaa käydä alunkin jälkeen aina välillä sekoittamassa lankarullia. Rokkikin on välillä auttanut sekoittamaan lankoja ja on ihmeellistä, miten taitavasti nuo kaksi ovat saaneet kolme siistiä lankarullaa takaisin solmulle minuutissa... Nopeasti tuhottiin parin tunnin työ, mutta pitäisi kai jo tässä vaiheessa ymmärtää, ettei mitään kannata jättää esille vaikka kääntäisi selkänsä edes hetkeksi!

Muistakaa pukeutua lämpimästi!

Syksy saapui niin yllättäen jäätävän tuulen kanssa, että Aku on taas todennut peiton olevan paras asia maailmassa. Kylmenneiden ilmojen takia mekin jouduimme jo kaivamaan haalarit kaapista, vaikka onneksi tuuli ei ole vielä vaikuttanut meidän lenkkeihin. Pitäisi käydä pikkuhiljaa vaateostoksilla poikien kanssa talven pakkasten varalle. :)