Huhtikuu, 2015
Toukokuu, 2015
Kesäkuu, 2015
Heinäkuu, 2015
Elokuu, 2015
lauantai 16. huhtikuuta 2016
Instagram, part 5
Part 1, part 2, part 3, part 4 & part 6.
Huhtikuu, 2015
Toukokuu, 2015
Kesäkuu, 2015
Heinäkuu, 2015
Elokuu, 2015
Huhtikuu, 2015
Toukokuu, 2015
Kesäkuu, 2015
Heinäkuu, 2015
Elokuu, 2015
tiistai 12. huhtikuuta 2016
sunnuntai 10. huhtikuuta 2016
Instagram, part 3
Viimeisimmästä Instagram-postauksesta onkin aikaa melkoisesti, joten ehkä olisi aika näitäkin päivittää blogin puolelle. Muistellaan ihan reilusti vanhoja kuvia, eli vuoden 2014 lopun kuvat. Vuosi 2015 käsitellään varmaan ainakin kahdessa eri osassa, ettei postauksesta ihan kauhean pitkää tulisi. Part 1, part 2, part 4, part 5 & part 6.
.
Lokakuu, 2014
Marraskuu, 2014
Joulukuu, 2014
.
Lokakuu, 2014
Marraskuu, 2014
Joulukuu, 2014
Vuoden alku
Kuluvan vuoden alku sujui yhtä rauhallisissa merkeissä kuin aikaisemman vuoden loppukin. Olen itse ollut äitiyslomalla ja vauvan myötä päiviin on asettunut tuttu rytmi, jota tuskin koiratkaan ovat pistäneet pahakseen (paitsi aikaisia herätyksiä, kun ulos ei oikein vielä viitsisi lähteä). Olemme vaunulenkkeilleet sään niin salliessa ja koirat kulkevat edelleen nätisti rattaiden kanssa. Ulkona kulkeminen kahden koiran ja rattaiden kanssa sujuu hyvin eikä kommelluksia ole sattunut, vaan ennemminkin vaunut jopa auttavat ohittamaan muita koiria. Ne toimivat muurina ohitettavan koiran ja Rokin välillä, jolloin Rokki osaa lähes joka kerta käyttäytyä. Hyvät tavat muistuvat mieleen joskus jopa ilman rattaita, muttei sen remmikäyttäytyminen vieläkään ihan oppikirjamaista ole.
Sen sijaan ovet ja etenkin hissikäyttäytyminen tuottavat edelleen välillä vaikeuksia. Pojat eivät aina tahdo muistaa, että ne tulevat oviaukoista viimeisenä ja rattaat tarvitsevat tilaa. Kenenkään tassut eivät ole kuitenkaan liiskaantuneet!
Kissoja auringonpaiste ja lähestyvä kevät (tai nyt jo kesä!) houkuttelevat jälleen parvekkeelle. Kiipeilypuu on niiden ikäväksi kuitenkin vieläkin sisällä eikä sitä parvekkeelle siirretäkään ennen toukokuuta, sillä kuun vaihteessa on jälleen edessä osoitteenmuutos. Siinäpä vasta hyvä syy jättää asiat vähän puolitiehen. "Ei tätä kannata tehä, kun kohta kuitenkin muutetaan." Onneksi muutto on jo ihan käsillä ja päästään fiilistelemään tilavampaa asuntoa - maisemien pysyessä kuitenkin tuttuina ja miellyttävinä. Jes!
Pojatkin joutuivat jättämään talviturkit ennen pääsiäistä, eli Aku heitti hyvästit parralleen ja Rokki heitti hyvästit... noh, kaikelle muulle paitsi villahousuille. Trimmerin terä alkoi taas syltätä trimmauksen loppuvaiheessa, joten Rokki on kulkenut entistä hassummannäköisenä kiinanharjakoirana. Aku totutti minut ennen Rokkia liian hyvälle trimmaamisessa, sillä pörrö-Rokki on ihan eri maata ja vaatii pikkuisen enemmän sekä minulta että Moserilta.
Olemme ehtineet myös käydä Sodankylässä jo tämän vuoden puolella. Käytimme isännän pääsiäislomaa hyödyksi ja kävimme sukuloimassa viikon. Vaikka Sodankylässä olikin nätit kevätsäät ja lumet suli välillä loristen, olihan se lumimäärä ihan erilainen Ouluun verrattuna. Yllättäen pojat eivät lumesta ja jäätävistä yöpakkasista välittäneet, sillä ulkoilu illalla ja aikaisin aamulla oli hyvin vastahakoista. Päivällä päästiin kuitenkin jopa plussan puolelle ja silloinhan pojatkin viihtyivät ulkona ihan eri tavalla! Irti niitä ei kuitenkaan tohtinut päästää oikein missään, sillä tarpeeksi rauhallisissa ja hyvissä paikoissa oli joko umpihanki tai jäätä, jonka paksuudesta emme uskaltaneet ottaa selvää. Joen jäälle niitä taas ei viitsinyt päästää hiihtäjien sekaan, vaikka tälläkin kertaa kummankin korvat toimivat hyvin. Pelataan kuitenkin mieluummin varman päälle!
Kaikki ovat siis ottaneet kevään ja auringon hyvillä mielin vastaan. Odottelemme kovasti muuttoa ja tulevaa kesää, joka saadaan edelleen viettää näissä tutuissa maisemissa ja hyvien lenkkireittien vieressä. Tuskaillaan pakkaamista ja fiilistellään uutta asuntoa myöhemmin.
Jostain syystä alla oleva kaksikko on kuvauksellinen parisko. Pojat osaavat välillä jo leikkiä hetken kahdestaan (luonnollisesti valvovan silmän alla), kun Rokki pudottaa vinkupallon lattialle, vauva ryömii sen luo ja hetken puristeltuaan nakkaa lelun kauemmas, jolloin Rokki saa sen noutaa takaisin. Toivottavasti alkanut ystävyyssuhde alkaa kukoistaa kunnolla!
torstai 7. huhtikuuta 2016
Katse menneisyyteen
Palataan kuvien avulla muistelemaan, millaista meidän arki on ollut näiden hiljaisten kuukausien aikana. Elämä on ollut pääasiassa melko tasaista, mutta toisaalta juuri sen verran kiireistä, ettei blogille ole jäänyt aikaa. Kamerakin on ollut pitkälti täynnä vain vauvan kuvia, mutta tallentuu sinne edelleen kuvia näistä nelijalkaisistakin perheenjäsenistä.
Milla ja Misu ovat onneksi oppineet, etteivät vauvan pinnasänky ja rattaat ole niiden nukkumapaikka - tai ainakaan silloin, kun isäntäväki on kotona. Meidän ollessa lomamatkalla rattaista kuitenkin löytyy mystisesti enemmän kissankarvoja kuin tavallisesti ja huolellisesti petattu pinnasänkykin tuppaa olemaan sekaisin... Pääasia kuitenkin on, etteivät tytöt häiritse vauvan unta. Kun mekin olimme kotona, pesäpaikoiksi kelpasivat hyvin leikkimaton turvallinen suoja ja sitteri, jossa etenkin Misu tykkäsi nukkua yöt. Vauvan kasvaessa ensin leikkimatto ja lopulta sitterikin kannettiin kuitenkin muualle.
Viime vuoden syksyllä kävimme myös ensimmäisen pidemmän reissun uusimman perheenjäsenen eli kompaktin automme kanssa. Matka Oulusta Sodankylään kahden koiran ja noin parin kuukauden ikäisen vauvan kanssa oli melkoinen seikkailu ja hieman nokkeluuttakin vaativa koitos, mutta siitä selvittiin! Vaikka auto helpottaa paljon arkielämää vauvan kanssa, helpottaa se todenteolla myös pidempien matkojen suhteen. En halua edes ajatella, millainen kaaos tämä kokoonpano olisi ollut yhdistettynä matkaan junalla ja bussilla.
Autossa jokaisella on oma paikkansa. Kuskin paikalla istuu joko minä tai isäntä ja toinen pääsee takapenkille ihastelemaan maisemia, sillä etupenkki on varattu Rokille. Rokki matkaa kätevästi penkkiin ja turvavöihin kiinnitettävässä avonaisessa laatikossa, vaikka siihen totuttelu ottikin oman aikansa. Edelleenkään se ei ole Rokin mielestä kivointa maailmassa, mutta nyt se osaa jo rauhoittua paikalleen. Takapenkillä on sitten enemmän tunnelmaa, sillä keskellä matkaa Aku turvavöihin kiinnitettynä valjaiden avulla ja viimeisen paikan vie tietenkin vauva istuimensa kanssa. Kissoja emme ole edes suunnitelleet ottavamme mukaan, sillä kaikkien kannalta on mukavampaa, että ne saavat pysyä kotona hoitajan kanssa.
Koko loppuvuosi sujui ongelmitta ja toivotaan, että tuleva vuosi seuraa samaa kaavaa. Yhtä rauhallisesti tämä vuosi ei kuitenkaan taida sujua, sillä vauva oppii jatkuvasti liikkumaan paremmin, nopeammin ja hallitummin. Käsi puristuu edelleen nyrkkiin tiukasti välittämättä siitä, jääkö sormien väliin oma lelu tai jonkun eläinraukan turkki. Opittavaa on siis molemmin puolin ja itsellä täytyy välillä olla silmät selässäkin, mutta eiköhän me opita toimimaan hyvin yhteen perheenä kaikkien kanssa.
Muistellaan kuluvan vuoden alkua toisessa postauksessa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)