No nyt on joulusta suurin piirtein selvitty, ja ylihuomenna saadaankin alkaa jo odotella kesää saapuvaksi! ;) Pojat varmaan odottelevat kesää jo nyt, mutta emäntä kyllä nauttii mieluusti tästä talvesta vielä vähän enemmänkin. Kunhan pakkaset pysyisivät kohtuudessa.
Jokainen kuvista taitaa olla kännykällä otettu, joten laatu on sen mukaista. Jos nuo alennusmyynnit toisivat jonkun kameran, jota jaksaisi kantaa mukanakin...
Meillä otettiin pieni varaslähtö joululahjoihin jo lauantaina, kun avattiin pari pakettia. Naru oli tietenkin kissojen mielestä aivan mahtava ja sen kanssa tulikin leikittyä niin kauan, että itku melkein pääsi; Milla nimittäin innostui kunnolla ja hyökkäsi sängyn alta koko ruhollaan emännän varpaiden kimppuun kynnet esillä. Kahta varvasta koristaa edelleen sellainen arpi, että ihme kun ne pysyivät tallessa. Vanha rouvakin siis on edelleen melkoinen peto, se vain turvautuu voimaan (painoon) nopeuden sijaan.
Lauantaina myös pakattiin kamat ja lähdettiin joulunviettoon: hellu omien vanhempiensa luo ja loput emännän vanhempien luo. Kyllä vain oli auto täynnä tunnelmaa, kun siellä huusi vuoron perään kaksi kissaa ja koirat muuten vain näyttivät olevan hukassa ja maailman surullisimpia tapauksia. Puhumattakaan tietenkään siitä tavaramäärästä. Emäntä on selkeästi äitinsä lapsi.
Perillä saatiin kuitenkin rauhoittua melko nopeasti joulun viettoon. Pojat ovat vierailleet "mummolassa" niin monta kertaa, että ne osaavat asettua saman tien taloksi. Millalla on takanaan ollut pidempi tauko tuolla kyläilystä, mutta rauhallisena kattina sekin etsi itselleen nopeasti syrjäisen nukkumapaikan ja rupesi kuorsaamaan. Misu sen sijaan oli kauhuissaan: minne se on tuotu? Keitä nämä ihmiset ovat? Missä on isäntä? Ensimmäinen ilta oli aikamoista rallia, kun Misu säntäili huoneesta toiseeseen ja Rokki pinkoi perässä olettaen, että kyseessä on joku tosi hauska leikki. Lopulta pikkukisukin sitten rauhoittui, söi mahan täyteen ja nukahti - vaikka ekana yönä saattoi olla toinen silmä auki, ihan vain varmuuden vuoksi...
 |
| Mikä tää paikka on?! |
Misun puolustukseksi on sanottava, että utelias kissa ei rikkonut kuin yhden kuvan kehykset - ja nekin viimeisinä päivinä. Hyvä kisu! Hellukin ihmetteli, että miten sillä niin kauan kesti, ennen kuin mitään meni rikki. :D Se on niin loputtoman utelias ja aina menossa, että on tosiaan ihme, miten se ei tiputtanut mitään muuta.
Loppujen lopuksi meidän joulu näytti tältä:
... nukuttiin ...
... vahdittiin kinkkua (samalla kun nukuttiin) ...
... nukuttiin vielä lisää (tai oltiin kärttyisiä herätyksistä) ...
... syötiin lopulta sitä kinkkuakin vähäsen ...
... testattiin joululahjat (kyseinen lelu hyväksyttiin käyttöön - koiratkin olisivat halunneet sen itselleen) ...
... ja aaton jälkeen löhöttiin mahat pulleina kinkusta.
Meidän joulu oli siis
todella rauhallinen, mutta ehkä se on ihan hyväkin vaihtelun vuoksi. Emännällä oli kyllä suunnitelmissa vierailla edes yhtenä päivänä läheisessä koirapuistossa, sillä vanhemmilla vietettiin kuitenkin melkein viikko. Suunnitelman tasolle se sitten vain jäikin... Emäntä hommasi itselleen ihastuttavan räkätaudin ja ulkona paukkui pakkaset, joten pojatkaan eivät viihtyneet ulkona. -25 asteen jälkeen -17 eräänä aamuna sai aikaan voitontanssit, mutta pakko myöntää, että myöhemmin toisena aamuna -3 alkoi jo pelottaa, että lumetkin sulavat kohta. Onneksi niin ei käynyt (ja nyt pitänee koputtaa puuta, kun uudeksi vuodeksi ei mitään pakkasia ole luvattu).
Tytöt saivat lahjaksi kissanmintulla höystetyn lelun ja kissanminttupullon, joka ei tosin ole vielä päässyt käyttöön. Pojat saivat narulelun tennispalloilla ja aktivointilelun, mutta niistä ei ole toistaiseksi kuvia - emäntä fiksuna likkana päätti kuvata ne leikit vanhempien kameralla ja unohtaa sitten kuvat sinne... Narulelu otettiin kuitenkin ilolla vastaan, aktivointilelua Aku ensin vain nakkeli ja koitti hajottaa, ennen kuin kyllästyi. Rokki näytti jo vähän siltä, että saattaisi vaikka ymmärtääkin lelun idean, joten kokeilut jatkuvat. Kuviakin on varmasti tulossa.
Pojille pukki toi myös herkkuja, mutta tietyt luunamit saatiin syödä vasta kotona. Vanhemmat eivät antaneet lupaa, pojilla kun on tapana vain levitellä näitä murusia pitkin kämppää. Ai miten niin...
Jännä, miten kahdesta pikkuisesta herkusta voikin saada niin paljon palasia levitettyä. Se kuitenkin taitaa olla pääasia, että pojilla oli hauskaa?
Toivottavasti kaikilla muillakin oli juuri sellainen joulu, kuin halusitte: oikeassa suhteessa ruokaa, lepoa, vilskettä, rakkaita, lämpöä ja kenties pakkastakin. ;) Sitten vain uuden vuoden viettoon pikkuhiljaa!
